Päätoimittajalta: Maailman parasta aikaa

Facebooktwitterlinkedin

38 PROSENTTIA suomalaisista on havainnut työkaverin kiusaavan tai käyttäytyvän töissä epäasiallisesti. Meistä 25 prosenttia on huomannut esimiehen kiusaavan tai käyttäytyvän epäasiallisesti ja 33 prosenttia on havainnut asiakkaan törppöilevän työpaikalla.

Luvut löytyvät Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometrin ennakkotiedoista. Barometri valmistuu syksyyn mennessä. Prosentit tarkoittavat, että työpaikoilla sadattuhannet todistavat työkaverin tai kollegan kaltoin kohtelua, vähintään joskus.

 

SUURIMMAN TAAKAN kantaa kiusaamisen uhri, mutta huonon kohtelun todistaminenkin vaurioittaa. Jos siihen ei puututa, se vääristää käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Toistuessaan se lietsoo vähintään pelkoa. Pahimmillaan se lisää julmuutta ja välinpitämättömyyttä.

Tiedän olevani kohtuuton verratessani sivusta seuraamista natsien valtakuntaan. Mutta jokainen (työ)yhteisö on pieni valtakunta, jossa on valittavana erilaisia toimintatapoja: Ei kuulu minulle. / En tiedä, mistä on kysymys. / Onneksi ei sattunut minulle. / Onhan se aika ärsyttävä. / Ihan oikein sille. Vai sittenkin: Ei noin saa tehdä kenellekään. / Tämä ei saa toistua. / Tähän on löydyttävä jokin ratkaisu.

HELPOIMMALLA PÄÄSEE, kun vielä puhutaan toimintatavoista. Ne luodaan yhdessä. Pelisäännöt sovitaan. Kaikki tietävät, miten ongelmatilanteissa edetään. Silloin keskustellaan töiden sujumisesta, yhteisistä tavoitteista, meistä porukkana.

Jos siirrytään vaiheeseen, jossa kyse on selviytymisstrategioista, yhteisö muuttuu armottomaksi. Jokainen puolustautuu tavallaan: vetäytymällä, hyökkäämällä, liittoutumalla, pakenemalla. Joku on uhri, joku on syyllinen, kaikki ovat osallisia.

 

TYÖHYVINVOINNIN ja -turvallisuuden kehittäminen ei ole vain suoraviivaista etenemistä. Välillä tulee takapakkia, pettymyksiä, virhearviointeja. Välillä vierelle sattuu haastavia tyyppejä, ja välillä toimimme itse typerästi.

Hitaaltakin vauhti voi tuntua, mutta etenemme kuitenkin. Kuten eläköitynyt avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja muistuttaa: elämme maailman parasta aikaa, mitataanpa sitä millä mittapuulla tahansa.

Unelmoidakin pitää. TTT-lehden toimitusneuvoston kokouksessa Tapaturmavakuutuskeskuksen viestintäpäällikkö Sanna Sinkkilä sanoi: ”Unelmani on kokea vuosi, jonka aikana yksikään työntekijä ei kuolisi työpaikkatapaturmassa.”

 

OMA UNELMANI on, että me kuulemme ja näemme. Välitämme ja tarvittaessa toimimme. Tulemme kuulluiksi, nähdyiksi ja vakavasti otetuiksi.

 

Työ Terveys Turvallisuus -lehti 2/2016, 5.4.2016, päätoimittaja Merja Karjalainen

Facebooktwitterlinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *