Euromittari kannustaa turvallisuuteen

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Mitä uutta arvonlisäysmittari voisi tuoda työtapaturmien seurantaan? Kannustaisiko euromääräinen mittausarvo tekemään enemmän ja turvallisemmin?

Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) tietokanta-analyytikko Janne Sysi-Aho on kehitellyt uudenlaista vertailumittaria nykyisen tapaturmataajuuslaskennan rinnalle. Hän on pohtinut, mikä on toimivin tapa mitata turvallisuustasoa nykyaikana, kun tavoitellaan ennakointia, joustavuutta ja muutoksensietoa.

Sysi-Ahon ideoimassa, työtapaturmiin liittyvässä arvonlisäysanalyysissä arvonlisäys suhteutetaan tapaturmiin. Käytännössä arvonlisäys jaetaan samana aikana sattuneiden tapaturmien määrällä.

– Euromääräinen luku kertoo tavallaan senhetkisen tuotannon turvallisuustason. Mitä useampi työtapaturma, sitä pienempi euromääräinen tunnusluku on, Sysi-Aho kuvaa.

– Tavoite on tietysti kaikilla, että luku olisi sama kuin itse arvonlisäys, eli tapaturmia olisi nolla tai enintään se yksi, josta otetaan heti opiksi.

Tapaturmataajuuden vertailuluku oikea-aikaiseksi

Miksi vanhaa tyyliä tapaturmien seurannassa pitäisi täydentää? Sysi-Aho vastaa, että nykyisin käytetty työtapaturmien vertailutieto, tapaturmataajuus, heilahtelee suhdanteiden mukana reippaasti.

– Lisäksi se, että tapaturmat suhteutetaan miljoonaan työtuntiin, on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä vaikea hahmottaa. Miljoona työtuntia viittaa karkeasti noin kuudensadan työntekijän vuosityöaikaan.

Kytkös työtunteihin aiheuttaa taajuustilaston heilahtelut. – Erityisen selvästi tapaturmien toimialakohtaisissa taajuustilastoissa näkyvät käännekohdat, joissa laskusuhdanne vaihtuu nopeasti talouskasvuksi. Taajuus näyttää aaltoilevan silloin muutamana vuonna tyypillisesti edestakaisin.

Sysi-Ahon mukaan syynä on se, että tieto työtunneista tulee kansallisen tason tilastoon viiveellä ja näkyy vasta seuraavassa vuosineljänneksessä, kun taas tapaturmien määrän muutos näkyy tilastoissa heti.

– Uudenlainen turvallisuustason vertailutapa eli arvonlisäysanalyysi heijastaisi työn intensiteetin muutosta nousu- ja laskusuhdanteissa oikea-aikaisemmin, koska tieto saadaan suoraan yritysten taloudenpidosta eikä kyselytutkimuksesta.

Arvonlisäys reagoi toisaalta yritystasolla muutoksiin tarkemmin kuin tehtyjen työtuntien määrä, koska tuotannon arvo voi vaihdella yrityksessä melko paljon ennen merkittäviä rekrytointi- tai lomautusvaiheita.

Arvonlisäysanalyysi kertoo turvallisuustason euroina

Arvonlisä on arvon lisäys, jonka tuote saa valmistuksessa ja jakelussa. Se on toisin sanoen jalostusarvoa, joka voidaan laskea arvoketjun peräkkäisistä vaiheista erikseen. Arvonlisäys voidaan laskea myös toimialoittain, ja summaamalla arvonlisäykset päästään bruttokansantuotteeseen.

Turvallisuuden arvonlisäysanalyysissä saatu luku ei kerro tapaturmien hinnasta, mutta osoittaa selkeästi euroina sen, mihin suuntaan kehitys on mennyt.

Tapaturmakustannuksista merkittävä osa on välillisiä ja piileviä, joten niitä on Sysi-Ahon mukaan liian vaikeaa käytännössä ottaa mukaan jatkuvaan suhdeluvun laskentaan. Myös kahden tapahtumaketjuiltaan ja olosuhteiltaan melkein samanlaisen tapaturman kustannukset voivat lopulta olla hyvin erilaiset.

– Tapaturmiin suhteutettu arvonlisäys on helposti ylläpidettävä mittari. Malli toimii myös vaaratilanteiden ja poikkeamien laskennassa.

Uusi suhdeluku saadaan laskettua myös tuotantoyksiköissä ja tuotantoketjuittain. Sysi-Aho uskoo, että mittari kannustaa tekemään turvallisesti, koska se esimerkiksi työpaikkatasolla näyttää heti, milloin menetetään toiminnan hyötysuhdetta.

– Nouseva suunta kertoo, että työ on kehittynyt tuotantoon nähden turvallisemmaksi. Samansuuruisina pysyttelevät luvut puolestaan näyttävät, että riskitaso on säilynyt ennallaan.

Euromittari sopii kaikenkokoisille

Arvonlisäysmittarin skaalattavuudesta kertoo esimerkki pienyrityksestä, jossa vuosittainen arvonlisäys on 100 000 euroa. Jos sattuu kaksi tapaturmaa, turvallisuustason arvonlisäysmittari näyttää 50 000:tta euroa.

– Mikroyrityksissä voi olla perusteltua käyttää vuotta pidempääkin jaksoa ja summata arvonlisäystä toisen työpaikkatapaturman sattumiseen asti. Silloin tulos kuvaa turvallisuustasoa paremmin, kun tapaturmia ei satu läheskään joka vuosi. Suhdelukujen laskennassa on hankalaa, jos toinen luku on melkein aina 0 tai 1, Sysi-Aho selittää.

– Jos taas haluaa eri vuosien vertailua, ei ole estettä laskea tunnuslukua joka vuodelta erikseen. Tämä tekee mittarinkäytön yrityksille helpoksi. Luvut todennäköisesti saadaan taloushallinnon ohjelmista suoraan ilman, että toteutuneiden työtuntien määriä erikseen tilastoidaan. Tapaturmien toistuminen pitää silti estää, syytekijät selvittää ja toiminta muuttaa turvalliseksi.

Tapaturmaluvut muuttuvat tuotantorakenteen muutoksen mukana

Käyttökelpoisin uudenlainen mittari on kuitenkin suurissa laskentakokonaisuuksissa ja varsinkin kansallisella tasolla. Suomen bruttoarvonlisäyksen saa Tilastokeskuksen Kansantalouden tilinpito -koosteesta.

– Myös tuotantorakenteen muutokset näkyvät tapaturmaluvuissa selvästi. Vuosikymmenten aikana maatalouden ja teollisuuden osuus on supistunut ja palveluiden, kaupan ja sosiaalialan osuus kasvanut. Samalla alkutuotannon ja jalostuksen arvonlisäys suhteessa sattuneiden tapaturmien määrään on noussut roimasti. Palveluissa tätä myönteistä kehitystä sen sijaan ei näy tapahtuneen.

Euroopan maiden arvonlisäystiedot löytyvät Eurostatin tilastoista. Kansainvälistä vertailua hankaloittaa kuitenkin edelleen se, että työpaikkatapaturmien tilastoimisessa on suurta maakohtaista vaihtelua.

Kuva: Arvonlisäykseen suhteutettu tapaturmakehitys kolmella tuotannon alalla 15 vuoden aikana. Euromääräinen luku kertoo, että alkutuotannon ja jalostuksen turvallisuustaso on noussut selvästi, mutta palveluissa samaa myönteistä kehitystä ei ole tapahtunut.

Teksti: Päivi Haavisto

Kaavio: Janne Sysi-Aho
Kuva: Pixabay

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *