Tervetuloa meille töihin

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

_MG_0997 copyOLEN HILJATTAIN SOPEUTUNUT uuteen työyhteisöön: sain vakituisen työpaikan valmistuttuani geronomiksi. Taka­na on muutaman työpaikan pituinen ura juristina ja monenlaista kokemusta harjoittelusta, kouluprojekteista, kesätöistä ja sijaisuuksista. Alan jo oppia, mitä tarvitaan hyvään alkuun uudessa työpaikassa.
Aloitetaan dymosta, kohokirjoittimesta.
Vuosia sitten aloitin työt pienehkössä työyhteisössä. Ensimmäisestä työpäivästä on jäänyt mieleen vain se, kuinka hyväksytyksi tunsin itseni, kun työhuoneeni ovenpieleen oli tulostettu dymolla nimeni ja työtehtäväni. Eräällä työkaverilla oli tällainen tapa toivottaa uusi työntekijä tervetulleeksi taloon.
Olen kokenut toisenlaisiakin alkuja ja kuunnellut myös tuttavien kokemuksia. Useimmiten ensimmäisenä päivänä ryhdytään etsimään työpistettä, tietokonetta, puhelinta, käyttäjätunnuksia, avaimia, kulku­lätkiä ja pahimmassa tapauksessa myös perehdyttäjää.
Kerran olen kuunnellut oven takaa purkausta, kun aloittamiseni oli tullut ”yllätyksenä” ja perehdyttäjällä oli kiire. Että moro vaan, taidankin sitten tästä lähteä.

VIIME AJOILTA MINULLA on myös mukava kokemus. Minut kutsuttiin allekirjoittamaan jo etukäteen pätkätyötä varten työsopimus, jotta tarvittavat tunnukset ja avaimet saatiin hankittua ajoissa ja pystyin aloittamaan varsinaiseen työhön perehtymisen heti työsuhteen alussa.
Näin ne hommat hoidetaan tehokkaasti: välineet kuntoon, nimi oveen ja töihin! Siitähän minulle maksetaan.

MITEN UUDESSA TYÖPAIKASSA pitäisi käyttäytyä? Nykyisessä työpaikassani olin ensin sijaisena. Alusta saakka oli selvää, että haluan sinne vakituiseksi. Tiesin, että paikkoja tulisi auki, ja työ tuntui omalta. Ajattelin, että rivityöntekijäksi ei ehkä valita sitä kriittisintä ja kehitysintoisinta hakijaa. Silti kirjoittelin jo sijaisena ideoita sähköpostitse esimiehelle ja esitin kehitysajatuksiani milloin missäkin yhteydessä.
Työhaastattelukin meni vähän niin ja näin. Olin jo antanut näytteitä siitä, minkälaisen työntekijän minusta saa, joten en osannut käyttäytyä niin kuin haastattelussa yleensä käyttäydytään.
Olin tapani mukaan suorapuheinen: kerroin rehellisesti mielipiteeni niin työn tekemisen mahdollisuuksista, haasteista kuin kehittämistarpeistakin.
Jälkeenpäin pohdin, että vähempikin rehellisyys olisi riittänyt, ja aloin pelätä, ettei minua valittaisikaan.

OLEN EDELLEEN KOEAJALLA tätä kirjoittaessani. Olen jatkanut kehitysideoiden viljelemistä. Olen tosin jaellut vain työni parhaita hedelmiä, jotta säilyttäisin uskottavuuteni wannabe-kehittäjänä. Ehdotukset on nimittäin pystyttävä myös perustelemaan.
Minusta on itsetutkiskelun myötä kehittynyt yliavoin ihminen, ja paljastan yleensä heti kaikki korttini. En myöskään loukkaannu, jos kehittämisehdotuksiani pidetään turhina tai ideoitani toteuttamiskelvottomina. Olen valmis muuttamaan mielipiteeni heti, jos jollakulla on tarjota parempi.
Jos en yritä olla mitään muuta kuin oikeasti olen, tulen kuulluksi enkä irtisanotuksi.

Teksti: Laura Pulkkinen

Kuva: Raija Kyllikki Ranta

Laura Pulkkinen valmistui geronomiksi joulukuussa 2015 ja tekee nyt vanhustyötä Vantaalla. Hän paloi loppuun aiemmassa ammatissaan juristina ja päätti vaihtaa alaa. Laura Pulkkisen haastattelu julkaistiin TTT-lehdessä 5/2014.

Lue myös Päätoimittajalta: Kesätyö jättää pysyvät jäljet

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *