Resilienssi auttaa oppimaan: Joustavalle työyhteisölle ongelma voi olla onnenpotku

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vain muutos on pysyvää – vai kenties kiihtyvää? Ei ihme, että resilienssistä eli joustamisesta, soveltamisesta ja ennakoinnista on alettu puhua yhä enemmän.

– Resilienssi tarkoittaa, että työpaikka tai organisaatio pystyy palautumaan ennalleen toimintakykyiseksi ennakoimattoman häiriön aiheuttamasta lamaantumisesta. Eikä vain ennalleen, vaan häiriö voi auttaa yhteisöä uudistamaan toimintaansa. Lopputulos voi olla lähtötilannetta parempi, sanoo tutkija Hanna Uusitalo Työterveyslaitoksesta.
Häiriön ei tarvitse olla megaluokan kriisi. Resilienssi on tärkeää odottamattomissa ja sujumattomissa tilanteissa, joita jokainen kohtaa työn arjessa. Resilienssiä voi kuvata myös kimmoisuudeksi.
– Ajatuksena on, että toimintaa pyritään koko ajan viemään tietoisesti haluttuun suuntaan. Silloin ei vain yritetä selviytyä kohdalle sattuneista pulmista vaan mietitään järjestelmällisesti, mitä niistä voidaan oppia ja miten asioita viedään eteenpäin, Uusitalo kertoo.

Vakaasti eteenpäin

Työelämässä resilienssiä voidaan tarkastella sekä yksilön että yhteisön kannalta. Resilientti työntekijä on sitkeä ja sinnikäs. Hänellä on myönteinen elämänasenne, ja hän pääsee eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta.
Resilienssi on tärkeää työssä jaksamisen kannalta: ongelmista tulee kiinnostavia haasteita, joiden ratkaisussa pääsee käyttämään omaa ammattitaitoa ja oppimaan kokemuksen kautta. Toisaalta ei ole järkevää, että jokainen joutuu keksimään pyörän uudelleen.
Työyhteisön toimintatavat ovat Uusitalon mukaan merkittävämpiä kuin yksittäisen työntekijän tavat. On myös tärkeää tiedostaa olevansa osa suurempaa kokonaisuutta ja jakaa kokemuksia työpaikan muiden osastojen kanssa. Niin asiakasta voidaan palvella mahdollisimman hyvin.
Työterveyslaitos tutki resilienssiä yhteistyössä VTT:n kanssa Tekesin rahoittamassa ResCas-hankkeessa, jonka aiheena oli organisaation resilienssin edistäminen. Siinä tarkasteltiin liikkuvaa huolto- ja korjaustyötä tekevien työntekijöiden toimintaa.
– Lähdimme tutkimaan asiaa yksilön näkökulmasta, mutta tulimme pian siihen tulokseen, että yksilö on aina osa työyhteisöä. Työntekijät miettivät asioita paljon asiakkaan näkökulmasta. He pohtivat, miten asiakasta voitaisiin palvella parhaiten ja miten korjattava tuote saataisiin mahdollisimman nopeasti asiakkaan käyttöön.

Pulmat pöydälle

Resilientti työyhteisö näkee ongelmat kehittymisen mahdollisuuksina. Kun työntekijä on selvittänyt eteen tulleen ongelman, ratkaisu käydään läpi myös yhdessä.
Uusitalo rohkaisee harjoittelemaan resilienssiä työyhteisössä. Käytännössä se tarkoittaa ongelmien ja niiden ratkaisujen pohtimista porukalla monelta kantilta. Työyhteisö voi esimerkiksi miettiä, voisiko ongelman ehkäistä esimerkiksi toimintatapoja muuttamalla, vai riittääkö, että ongelmat ratkaistaan sitä mukaan kuin niitä ilmenee.
Kun ongelmia tutkaillaan yhdessä, jokaisen ei tarvitse keksiä ratkaisua itsekseen. Samalla jaetaan tietoa ja voidaan löytää paras tapa estää ongelmia toistumasta.
Ihan jokaista pulmaa ei tarvitse käydä yhdessä läpi. Uusitalo suosittelee tarttumaan etenkin ongelmiin, jotka ovat uudenlaisia ja ovat alkaneet toistua yhä useammin. Se voi olla merkki toiminnan, työvälineiden tai asiakkaan tarpeiden muutoksesta, johon työyhteisön on tärkeää reagoida.
Ryhmässä pulmatilanteita voi analysoida myös nelikentällä, jonka ulottuvuudet ovat ongelman esiintymistiheys ja uutuus eli onko se harvinainen vai toistuva ja onko se entuudestaan tuttu vai ilmaantunut hiljattain.
Pulmia voi kirjata tarralapuille, jotka sijoitetaan nelikenttään. Jos uusien ja lisääntyvien ongelmien neljännes täyttyy lapuista, on analyysin aika. Mikä on muuttumassa toimintaympäristössä tai asiakkaiden tarpeissa?

Uusia toimintatapoja

Pohdinnan tuloksen täytyy myös jalostua uusiksi tavoiksi toimia. Uusitalo on huomannut, että kokeilukulttuuri on vallannut alaa työelämässä: uudenlaisia toimintatapoja kokeillaan rohkeasti ja arjen ongelmiin tartutaan ripeästi. Hän kuitenkin korostaa, että vaikutuksia pitää seurata, jos toimintatapoja muutetaan.
– Uutta toimintatapaa täytyy arvioida uudelleen, kun on se ollut käytössä jonkin aikaa. Usein toimintaa täytyy vielä viilata, jotta siitä tulee mahdollisimman tarkoituksenmukaista, Uusitalo sanoo.
Kenellä on vastuu resilienssin kehittämisestä työyhteisössä?
– Hyvä kysymys. Kenelle työtapojen kehittäminen kuuluu? Esimiehelle vai henkilöstöhallinnolle? Työsuojelulle vai päälliköille? Sitä kannattaa pohtia yhdessä työpaikalla.

 

Resilienssi tukee jaksamista

TYÖYHTEISÖJEN KEHITTÄJÄNÄ toimiva Mirva Grann tutki hoitotyöntekijöiden resilienssiä eli muutosjoustavuutta opinnäytetyössään. Hänen mukaansa resilienssi voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen.

  1. Ensin työntekijän täytyy todeta muutos realistisesti ja miettiä, riittääkö oma ammattitaito tulevassa tilanteessa.
  2. Seuraavaksi täytyy tunnistaa, miten muutos su-teutuu omiin arvoihin ja elämäntehtävään.
  3. Sitten on rakennettava ratkaisuja muuttuneeseen tilanteeseen. Se vaatii innovatiivisuutta, improvisointia ja kiireetöntä läsnäoloa.

HOITOTYÖ on muuttunut viime vuosina huomattavasti. Asiakkaat esimerkiksi kotiutetaan entistä nopeammin ja teknologiaa käytetään aiempaa enemmän.
Resilienssi auttaa työntekijää jaksamaan. Hän myös kestää paremmin vaikeita tilanteita, säilyttää toimintakykynsä ja keskittyy mahdollisuuksiin. Työyhteisökin hyötyy, koska resilientti työntekijä on ahkera, hänellä on myönteinen vaikutus muihin ja häntä on helpompi motivoida.
Potilas puolestaan saa entistä parempaa hoitoa positiivisesti asennoituvalta hoitajalta, joka pyrkii löytämään ratkaisuja pulmatilanteisiin.
– Omaa resilienssiä voi kehittää, Grann rohkaisee.
– Kokemuksien ja tunteiden jakamisesta työkavereiden kanssa on apua. Myös yhteiset toimintatavat, yhteisten ratkaisujen rakentaminen ja oman ammattitaidon kehittäminen vahvistavat resilienssiä.

VAPAA-AIKAKIN on tärkeää: perhe ja ihmissuhteet sekä kunnon ylläpitäminen auttavat jaksamaan muutoksissa.

 

 

Todellinen tulikoe

Tekstiilihuoltopalveluja tarjoavan Sakupen resilienssi joutui koetukselle, kun työvaatteiden pesulinja syttyi tuleen kesken työvuoron.

SAKUPE TOIMII Siilinjärvellä ja Jyväskylässä. Sen 165 työntekijää pitävät puhtaina muun muassa kolmen sairaanhoitopiirin tyynyliinat, lakanat ja muut liinavaatteet sekä potilas- ja työvaatteet.
Työvaatteiden pesulinja syttyi tuleen kesken työvuoron viime keväänä. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta asiakkaiden palveleminen poikkeusoloissa tulipalon jälkeisten viikkojen aikana vaati työntekijöiltä joustoa.
– Tekstiilihuoltajien piti tehdä työnsä eri tavalla kuin aiemmin. Kaikki suhtautuivat tilanteeseen kuitenkin hyvin ja olivat kärsivällisiä ja mukautuvaisia, kiittelee Siilinjärven toimipisteen tuotantopäällikkö Maria Alaranta.
Työntekijät pidettiin ajan tasalla ja työpaikalla järjestettiin mietintäpalavereja, joissa keksittiin yhdessä ratkaisuja poikkeustilanteen aiheuttamiin käytännön ongelmiin. Lisäksi työnjako Jyväskylän yksikön kanssa pistettiin uusiksi, ja myös yhteistyöyritysten joustavasta asenteesta oli apua.

Hektistä arkea

Alarannan mukaan tekstiilialan arki on hektistä ja tulevien töiden ennustaminen vaikeaa. Koska huollettavat tekstiilit tulevat asiakkailta, heidän toimintansa vaikuttaa merkittävästi pesulan sisäiseen toimintaan. Selkeä vastuunjako, hyvä työilmapiiri, keskinäinen luottamus, toimiva vuorovaikutus ja työn arvostus luovat perustan resilienssille.
– Pulmien analysointi on meillä melkein jokapäiväistä. Esimiehillä on omat tiiminsä, jotka ratkaisevat ongelmia viikkopalavereissaan. Suurimmat pulmat tuodaan ratkaistavaksi hallinnon seuraavalle tasolle.
Viime vuodet ovat olleet Sakupella kasvun aikaa. Yritys avasi toimipisteen Jyväskylään ja laajensi Siilinjärven pesulaa. Töitä tehtiin entiseen tapaan myös remontin aikana.
Alarannan mielestä resilienssistä on paljon hyötyä yritykselle.
– Nykypäivänä työyhteisöt ovat jatkuvassa muutospaineessa. Meilläkin toimintaympäristö muuttuu koko ajan. On tärkeää, että työyhteisö pystyy mukautumaan ympäristöön ja uusiin tilanteisiin ja vastaamaan myös asiakaskunnasta tuleviin muutostarpeisiin. Samalla sen pitää kuitenkin säilyttää kilpailukyky ja toimintakyky erilaisissa tilanteissa.

 

Teksti: Marjaana Anttila
Kuva: Thinkstockphotos

 

Juttu on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 1/2017.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *