Päätoimittajalta: Elä, pala ja jää henkiin

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Menen joka päivä töihin hymy huulilla. Joka päivä. Oikeasti. Rakastan työtäni. Joka aamu kuitenkin mietin, miten ehdin tehdä kaikki työtehtävät työpäiväni aikana. Paine ja paha olo tulevat joskus uniin. Minua mietityttää, riitänkö.

Lainaus on kesällä ilmestyneestä kirjasta Yyteistä uuteen alkuun, johon Tampereen yliopiston tutkijat ovat koonneet yhden murrosvaihetta elä­vän ammattikunnan eli toimittajien kokemuksia. Haastatelluista jokainen on tullut irtisanotuksi tai irtisanou­tunut lopulta itse.

Tunnustan: myös minun kokemukseni ovat nimettöminä samassa kirjassa, mutta tuo lainaus ei ole omani. Voisi olla, tai ainakin olisin voinut joskus noin ajatuksistani ja olostani kertoa.

RAKKAUTTA LAJIIN. Maailmanparantamista. Intohimoja. Totuuden etsintää. Uteliaisuutta. Työtä, joka menee veriin. Töissä tai ainakin hoksottimet valppaina 24 tuntia vuorokaudessa. Jokapäiväistä uuden oppimista ja myös virheisiin kompastelua. Siispä: tar­kista, tarkista ja vielä kerran tarkista.

Tuota toimittajan työ ja journalismi ovat perinteisesti olleet. Sen lisäksi olemme Journalistin ohjeiden mukaisesti vastuussa tekemästämme ennen kaikkea teille lukijoille, kuulijoille ja katselijoille.

Kaikki tuo sopii moneen muuhunkin työhön ja (palvelu)ammattiin.

INTOHIMO POLTTAA. Tämän tekstin otsikko voisi hyvin olla muodossa: Elä, pala ja kuole. Vaikka tekniikan voi kytkeä pois päältä (someaikana tosin sekin taito vaatii ankaraa harjoittelua), aivojaan ei voi sammuttaa. Aina tulee uusia ärsykkeitä, uusia haasteita ja uusia vastuita.

Aina tulee myös uusia vaatimuksia, joko itse asetettuja tai toisten lastaamia.Pääkoppa on kallein omaisuuteni, niin olen väittänyt. Tai parahtanut hetkinä, jolloin olen ollut väsyneimmilläni ja kuormat ovat ylittäneet voimani.

Arvokkaimmasta omaisuudestaan on ymmärrettävä huolehtia, sillä vuosikausien ylikuorma lopulta tappaa tai sairastuttaa tavalla tai toisella, fyysisesti tai henkisesti, tai synnyttää erilaisia riippuvuuksia. Ja tämä nimimerkillä Kokemusta on.

MINUA MIETITYTTÄÄ, riitänkö, pohti nuorempi kollega. Kyllä sinä riität. Ei ole sinun syysi, jos olosuhteet ylittävät kohtuuden. Ei ole sinun syysi, jos tehtävää on enemmän kuin tekijöitä. Eikä ole sinun syysi, että olet osunut ajankohtaan, jossa työelämän murros vertautuu historiallisuudessaan teolliseen vallan­kumoukseen ja jonka edessä kaikki ovat ymmällään.

Yritetään pysyä kohtuudessa. Ja sanoa silti uudelle kyllä, tai ei ainakaan heti ei.

 

Työ Terveys Turvallisuus -lehti 5/2017, 11.10.2017, päätoimittaja Merja Karjalainen

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *