Näpit irti, suu poikki! Seksuaalinen häirintä satuttaa

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu työssä koetusta seksuaalisesta häirinnästä. Opettaja ja kirjailija Katri Rauanjoki tuntee aiheen omakohtaisesti. Juttu on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 2/2017.

Mitäs meidän Kerttulille kuuluu? Ässä oli pehmeä ja hymy kova.
Sanoin varovasti, että ihan hyvää.
Hän ojensi kätensä lantioni korkeudelle kämmen ylöspäin ja nosti vähän keskisormeaan niin, että se näytti tunkeutuvan näkymättömän naisen sisään.
– Kuule, tulepas tänne, niin parannetaan sultakin ne voivottelujen aiheet. Masennusta muka. Ei taida olla kuin munan puutetta.

Ote on oululaisen lukion äidinkielen opettajan ja kirjailijan Katri Rauanjoen kirjasta Jonain keväänä herään, (Atena, 2016).

 

Ronskeja juttuja. Taputtelua. Nipistyksiä. Tungettelevaa tivaamista. Suudelmia, joista vain toinen nauttii. Viaton flirtti voi piristää päivää työpaikalla, mutta alistava käytös on rikoslaissakin tuomittavaa seksuaalista häirintää.

Oulussa Pateniemen lukion äidinkielen opettajana työskentelevä kirjailija Katri Rauanjoki, 44, on iloinen ja sanavalmis nainen. Niin sanotut poikien jutut eivät saa hänen korviaan punoittamaan, vaan hän pystyy tarvittaessa antamaan takaisin samalla mitalla.

Aina työpaikan tilanteet eivät kuitenkaan ole menneet niin kuin pitäisi. Rauanjoen tuorein romaani Jonain keväänä herään (Atena, 2016) kertoo koulusta, jossa nuori opettaja joutuu epämiellyttävien vihjailujen ja lopulta päällekarkauksen uhriksi.

– Kirjassa kuvattu kohtaus on yhdis­telmä tilanteita, jotka olen oikeasti kokenut, kirjailija kertoo.

Vastuutonta valtaa

Rauanjoki koki seksuaalista häirintää koulussa, jossa hän työskenteli vuosia sitten määräaikaisena opettajana. Tilanteen teki vaikeaksi se, että häiritsijänä oli hänen esimiehensä, koulun rehtori.

– Koulu on siinä mielessä poikkeuksellinen työyhteisö, että hierarkiaa ei juuri ole. Kaikki opettajat ovat asiantuntijoina samalla tasolla, ja rehtori on ainoa pomoportaan edustaja, Rauanjoki sanoo.

Jos rehtori käyttää asemaansa väärin, tilanteeseen voi olla vaikea puuttua. Rauanjoki ei uskaltanut aluksi puhua asiasta, koska hän ei halunnut vaarantaa työsuhdettaan.

Romaanissa ahdistelu tapahtuu koulun iltajuhlissa. Työntekijät ovat nauttineet viiniä, ja tunnelma on vapautunut, jopa vähän riehakas. Rehtori lukitsee itsensä 15 vuotta nuoremman Kertun kanssa naistenvessaan ja vihjailee ällöttävillä käsimerkeillä tämän ”tarvitsevan munaa”. Lopuksi rehtori suutelee Kerttua väkisin.

Kirjailija kertoo, että alkoholilla oli osuutta hänenkin kokemassaan tilanteessa.

– Ahdisteltu pelkää silloin itse aiheuttaneensa väärältä tuntuneen tilanteen. Olinko liian naurava ja räväkkä? Annoinko ymmärtää jotain, mitä en tarkoittanut?

Rauanjoki kokee, että humalassa käytyjä keskusteluja on muutenkin ikävä lähteä ruotimaan jälkeen päin. Paikalla olleiden muistikuvat ja tulkinnat tapahtumista voivat vaihdella.

Oikeus koskemattomuuteen

Joskus epäasiallinen käytös voi kohdistua vain yhteen työntekijään, mutta Rauanjoen entisessä työpaikassa rehtori ahdisteli useita naisia. Siksi Rauanjoki ei kokenut oloaan erityisen uhatuksi.

Hän puhui hankalasta tilanteesta kotona ja lähimpien työkavereiden kanssa. Hän kertoi myös ahdistelijalleen, mitä mieltä oli tämän käytöksestä.

– Sanoin suoraan, että en halua tulla kohdelluksi sillä tavalla. Sanoin myös, että hänen juttunsa ovat kamalia enkä halua kuulla niitä. Viesti ei kuitenkaan mennyt perille.

Kun Rauanjoki oli saanut uuden työpaikan, hän keräsi rohkeutensa ja teki kaupungille virallisen valituksen kokemastaan häirinnästä. Vaikka asiaa tutkittiin, ahdistelija ei saanut rangaistusta teoistaan, koska ”asiaa oli vaikea todistaa”. Aikaa tapahtumien ja valituksen välillä oli ehtinyt kulua puolitoista vuotta.

Työpaikalla esimiehen asiattomat puheet ja alistava käytös uhkaavat alaisen itsemääräämisoikeutta. Lisäksi ne voivat saada ahdistellun epäilemään, onko hän arvokas ja rakastamisen arvoinen.

– Ihmettelin, voiko minulle tehdä mitä vain. Jokaisen ihmisen koskemattomuus on tärkeä asia, eikä esimies saa sitä loukata. Ja vaikka olenkin luonteeltani avoin ja räväkkä, se ei tarkoita, että minua saisi tulla puristelemaan, Rauanjoki puuskahtaa.

Rauanjoki koki häirintätilanteissa muun muassa inhotusta, ahdistusta ja mitätöintiä. Kirjassa Kerttu kokee asian vielä vahvemmin. Kätkiessään inhottavan kokemuksen sisälleen hän tuntee ”risahtelevansa täyteen pieniä halkeamia”.

Joskus häirintä ja epäasiallinen kohtelu voivat järkyttää niin, että asiaa joutuu käymään läpi terapiassa.

– Minulle riitti läheisille puhuminen, vaikka he eivät osanneetkaan tarjota muuta kuin kuunteluapua. Sain purettua asian sisältäni.
Asian käsittely toi Rauanjoelle lisää rohkeutta.

– Uskoni suomalaisen päätöksen­teon avoimuuteen koki ison kolauksen, mutta feministinen ajattelutapani vain vahvistui. Suomalaisessakin työelämässä on asioita, joihin täytyy voida puuttua. Minulle tuli hyvä olo siitä, että uskalsin lähteä hakemaan oikeutta itselleni.

Katri Rauanjoen neuvot seksuaalista häirintää kokeneelle

  1. Ilmoita häirinnästä esimerkiksi työsuojeluvaltuutetulle, vaikka kyseessä onkin oma työpaikkasi tai pelkäät, että sinua ei uskota. Asiaan puuttuminen on tärkeää koko yhteiskunnalle.
  2. Älä syytä itseäsi. Olet ihminen etkä esine! Kuka tahansa ei saa tulla lääppimään tai suutelemaan sinua.
  3. Rohkeus ja roisius eivät tarkoita, että sinua saisi kohdella miten tahansa. Seksuaalinen häirintä loukkaa aina, vaikka olisit luonteeltasi ronskimpi.

Teksti: Kaisa Into
Kuvat: Thinkstockphotos ja Atena Kustannus Oy

 

Seksuaalinen häirintä pitää tunnistaa ja kirjata

– Seksuaalinen häirintä voi olla esimerkiksi sanoja, koskettelua, katseita tai seksuaalisesti värittyneitä sähköposteja, sanoo Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian dosentti Kaisa Kauppinen.

Tasa-arvolaissa on määritelty erikseen sukupuoleen perustuva häirintä. Se on sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista mutta loukkaa henkistä tai fyysistä koskemattomuutta.

Seksuaalinen ahdistelu lisättiin rikoslakiin vuonna 2014. Rikoslain perusteella on sittemmin annettu muutamia tuomioita seksuaalisesta ahdistelusta. Työturvallisuuslaissa ei suoraan puhuta seksuaalisesta häirinnästä, mutta 28. pykälässä todetaan, että työnantajan on ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi, jos työntekijää häiritään tai kohdellaan epäasiallisesti.

Jos häiritsijä on esimies, kuten Katri Rauanjoen tapauksessa, asiaa voi olla hankala viedä eteenpäin.

– Kouluyhteisössä häiritsijöinä saattavat olla myös vanhemmat oppilaat tai oppilaiden vanhemmat, Kaisa Kauppinen huomauttaa.

Jos ahdistelijana on esimies, Kauppinen kehottaa ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon ja tarvittaessa työsuojelupiiriin. – Suurissa työpaikoissa on usein myös työhyvinvointi- ja tasa-arvosuunnitelmat, joista voi tarkistaa, mitä tehdä, jos on tullut ahdistelluksi. Myös omaan ammattiliittoon voi olla yhteydessä, hän neuvoo.

Kauppisen mukaan seksuaalinen häirintä tulisi käsitellä mahdollisimman suoraan.

– Tärkeintä on, että asiaan liittyvästä salamyhkäisyydestä päästäisiin eroon. Asioista pitää pystyä puhumaan: mitä tapahtui ja miltä se tuntui toisesta osapuolesta. Myös syytetyn täytyy saada tietää, mistä häntä tarkalleen ottaen syytetään.

Kauppinen tähdentää, että häirintää kokeneen pitää ottaa asia esille häiritsijän kanssa omalta kannaltaan tavalla tai toisella. Jos siitä ei ole apua, asia etenee työsuojeluorganisaation tai työterveyshuollon kautta.

– Silloin on tärkeää, että kaikki keskustelut kirjataan ja kummankin osapuolen kannat käyvät ilmi. Asiakirjojen pitää olla molempien hyväksymiä.

Niukasti tutkimustietoa

Viime vuosina seksuaalista häirintää on tutkittu suomalaisilla työpaikoilla melko vähän. Kauppinen kertoo, että Euroopassa häirintää on kokenut tutkimusten mukaan 1–2 prosenttia työssä käyvistä.

– Se voi tuntua pieneltä prosentilta, mutta työntekijöiden määräksi muutettuna se on aika paljon, Kauppinen sanoo.

– Asiaa ei voi muutenkaan vähätellä lukujen valossa, sillä se on työilmapiiriä heikentävä ongelma ahdistellun kannalta ja laajemminkin.

Suomessa seksuaalista häirintää on sivuttu sosiaali- ja terveysministeriön Tasa-arvobarometrissä viimeksi vuonna 2012 sekä Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa -katsauksessa. Vuoden 2009 katsauksessa viimeksi kuluneen vuoden aikana seksuaalista häirintää kertoi kokeneensa 3 prosenttia työssä käyvistä naisista ja 1 prosentti miehistä: noin 31 000 naista ja 12 000 miestä.

Vuoden 2012 Tasa-arvobarometrin mukaan noin joka kolmas naisista ja joka kuudes miehistä oli kokenut seksuaalista häirintää.

Palvelualoilla yllättävän yleistä

Palvelualojen ammattiliitto PAM teetti kyselyn seksuaalisesta häirinnästä vuonna 2015.
– Palvelualojen työntekijät ovat erityisen alttiita häirinnälle, sillä heidän työnsä painottuu iltoihin ja viikonloppuihin ja siihen liittyy usein alkoholitarjoilua, Kauppinen toteaa.

Kyselyyn vastasi 580 ammattiliiton jäsentä. Tulosten mukaan 45 prosenttia palvelualoilla työskentelevistä naisista ja 16 prosenttia miehistä oli kokenut seksuaalista häirintää, jossa ahdistelijana oli ollut asiakas.

Ammattien välillä oli selviä eroja: baarityöntekijöistä peräti 82 prosenttia ja parturi-kampaamoalan työntekijöistä 56 prosenttia oli joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Yleisimmin seksuaalinen häirintä oli ollut sanallista, mutta tarjoilijoita kosketeltiin muita enemmän.
Ahdistelija on yleensä mies ja ahdisteltava nainen, mutta miehetkin kohtaavat epäasiallista käytöstä. Ahdistelija voi myös olla samaa sukupuolta, mutta se on harvinaisempaa.

Vastaajista 53 prosenttia ei pitänyt seksuaalista häirintää loukkaavana, mikä hämmästytti kyselyn teettäjiä. PAM-liitto painottaakin kyselyn tulosten yhteydessä, että millään alalla ei tarvitse sietää epäasiallista käytöstä tai seksuaalista häirintää. Kaisa Kauppinen on samoilla linjoilla:

– Häirintää ei voi hyväksyä missään työssä. Työpaikan pitää pyrkiä luomaan ilmapiiri, jossa asiakkaatkin käyttäytyvät kunnolla. Hyvällä työpaikalla ei ole häirintää.

 

Lisää aiheesta:
www.tyosuojelu.fi/tyoolot/epaasiallinen-kohtelu
Professori Seppo Koskinen: Seksuaalinen häirintä päättämisperusteena (vapaa verkkoartikkeli)
”Monesti kaupan päälle pyydetään suukkoa.” Seksuaalinen häirintä palvelualoilla -kyselyn tuloksia PAMin tiedotteessa 3.6.201

Teksti: Kaisa Into

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *