”Maahanmuuttajan hymy voi tarttua”

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

HH-kiinteistöpalveluissa tehdään töitä monikulttuurisessa työyhteisössä. Kun eri maista kotoisin olevat työtoverit viihtyvät toistensa seurassa myös tauoilla, se on yksi merkki yhteisen sävelen löytymisestä.

Kiinteistönhoidon palveluohjaaja Imer Sfarqa on asunut Suomessa vuodesta 1992. Hän on taustaltaan Kosovon albaani.
– Perheemme tuli turvapaikanhakijana Suomeen. Olen käynyt tässä maassa kaikki kouluni ja armeijan, hän kertoo.
Teknisistä asioista kiinnostunut Sfarqa opiskeli peruskoulun jälkeen sähköalaa.
– Isäni sai töitä HH-kiinteistöpalvelut Oy:stä Tampereelta. Minä seurasin perässä kesätyöntekijänä, ja sen jälkeen pestini jatkui. Kesällä tuli täyteen yhdeksän vuotta tässä firmassa.
HH-kiinteistöpalvelut on vuonna 1972 perustettu perheyritys, joka tuottaa kiinteistönhoito- ja siivouspalveluja sekä taloteknisiä palveluja.
Sfarqa luonnehtii itseään työnjohtajan oikeaksi kädeksi. Hänen tehtäviinsä kuuluvat muun muassa työjärjestelyt.
– Suoranaisia alaisia minulla on kaksitoista. Tällä hetkellä joukossa on kantasuomalaisten lisäksi Kosovon albaaneja.

Asiakkaan palveleminen etusijalla

Sfarqan mukaan hänen työpaikallaan on ohjenuorana se, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
– Asiakasta palvellaan, ja siinä synnyinmaalla ei ole merkitystä, mies linjaa.
Joskus eteen saattaa tosin nousta kielimuuri, mutta niistäkin tilanteista mennään yli.
– Siinä meidän esimiesten on oltava aktiivisia, jotta ei tule väärinkäsityksiä. Se olisi riski työturvallisuudenkin kannalta.
Sfarqan yksikössää on parhaillaan pari työntekijää, joiden suomen kielen taito on vielä hieman hakusessa.
– Olen sanonut kaikille, että suomea pitää puhua, kun kerran tässä maassa ollaan. Eikä se ole minulta mitään kiusaamista.
Sfarqa painottaa, että heikommin kieltä osaavalle asiat on kerrottava mahdollisimman selkeästi.
– Pitää olla kärsivällinen, jos toinen ei ihan heti ymmärrä, mitä hänelle sanotaan. Ja täytyy varmistaa se, että viesti oikeasti meni perille.

Työpari löysi yhteisymmärryksen

Sfarqa on huomannut, että monikulttuurisen työtoveruuden kehittymiseen pitää varata aikaa. Hän kertoo asiasta esimerkin:
– Kerran meillä työskenteli eräs kosovolaistaustainen, joka ei ollut vielä oppinut kovin hyvin suomea. Kaveri laitettiin erään suomalaisen työpariksi. Aluksi oli kovin hiljaista, kunnes yhtäkkiä nämä kaksi alkoivatkin ymmärtää toisiaan. Heistä tuli erinomainen työpari.
Syrjimisen ja rasismin suhteen yrityksellä on Sfarqan mukaan ehdoton nollatoleranssi.
– Jos kuulen, että sellaista on tapahtunut, puutun asiaan heti. Tähän työpaikallamme on selkeät säännöt. Jos niitä ei halua noudattaa, niin eihän meillä ole pakko olla, hän toteaa.

Palveluyrityksessä iloisuus on etu

Yksi kansallisista myyteistämme on, että suomalaiset ovat työhullua kansaa. Sfarqa ei halua leimata ketään, mutta tuo silti esiin yhden näkökulman.
– Olen tavannut Afrikasta ja Lähi-idän maista tulleita työntekijöitä. Meillä Suomessa tehdään ahkerasti töitä, mutta kyseiset kaverit sanovat, että heidän kotimaassaan paiskittiin hommia vielä selvästi enemmän, ja välillä kovassa kuumuudessakin.
Yrityksessä useat työntekijät työskentelevät asiakastyössä. Ei ole aivan samantekevä, millä asenteella työtään tekee.
– Ulkomaalaiset työntekijät ovat usein iloisempia ja hymyilevät enemmään. Näillä asioilla on vaikutusta asiakastyössä.
Sfarqan mielestä monikulttuurisuus on tullut jäädäkseen suomalaisillekin työpaikoille. Jääräpäisimmänkin kannattaa se hyväksyä.
– Mitä aikaisemmin alkaa tutustua erimaalaisiin, sitä parempi itselle.

Esimies auttoi vapaa-ajallakin

Kiinassa syntyneen Yuli Wangin toi Suomeen lehti-ilmoitus.
– Huomasin, että maahanne haetaan siivoojia, ja kiinnostuin asiasta. Halusin nähdä uutta ja saada lapselleni hyvät koulutusmahdollisuudet.
Wang osallistui Pekingissä HH-kiinteistöpalvelujen haastatteluun ja tuli palkatuksi. Vuonna 2009 Tampereelle saapui kaikkiaan 14 kiinalaista siivoojaa. Uuteen maahan valmistauduttiin kolmen kuukauden kielikurssilla.
Wangin mukaan kulttuurieroja ilmeni, mutta ne eivät olleet ylitsepääsemättömiä.
– Suomalainen ruoka tuntui oudolta, mutta työpaikalla kaikki meni hyvin. Yksi meistä kiinalaisista oli tullut jo aikaisemmin, ja hän toimi aluksi tulkkina.
Tysin uusissa oloissa jokapäiväisen elämän järjestäminen ei aina ole helppoa. Asioita on hoidettavana työpaikan ulkopuolellakin.
– Onnekseni silloisesta esimiehestäni tuli hyvä ystäväni. Hän auttoi minua monissa käytännön asioissa. Olisi hienoa, jos jokaisella muualta tulleella olisi samanlainen tukihenkilö.

Tasa-arvoisuus näkyy työpaikalla

Kun tamperelaisyritys värväsi Kiinasta siivoojia, mediassa käytiin jonkin verran kriittistäkin keskustelua. Wangin elämään se ei ole pahemmin heijastunut.
– Yksi suomalainen työkaveri joskus ihmetteli, miksi ihmeessä Kiinasta asti piti tulla Suomeen siivoamaan. Onko teidän maassanne niin köyhää? Ainakaan minulle raha ei ollut syy lähteä.
Wangin mukaan HH-kiinteistöpalvelujen kaltaisessa perheyrityksessä toiminta on demokraattista. Tauoilla ei jakaannuta eri pöytiin kansallisuuden tai aseman mukaan. Pomotkin juovat kahvinsa muiden joukossa.
– Nyt olen toimipisteessä, jossa ei ole muita kiinalaisia. Mutta jos olisi, emme välttämättä menisi samaan pöytään.
Eri asia ovat joululounaan kaltaiset yrityksen suuret tilaisuudet.
– Niissä me Kiinasta tulleet istumme samaan pöytään. Emme näe toisiamme jatkuvasti, ja meillä on paljon keskinäistä puhuttavaa.

Suomen kielen taito korostuu

HH-kiinteistöpalvelut Oy:n toimitusjohtaja Tokke Salosen mukaan 13 prosenttia yrityksen henkilöstöstä on ulkomaalaistaustaisia.
– Tämä on kausityötä. Kesällä meillä on noin 300 ja talvella 200–250 työntekijää.
Kymmenkunta vuotta sitten rekrytoitujen kiinalaisten lisäksi yrityksessä työskentelee henkilöitä, jotka ovat kotoisin muun muassa entisen Jugoslavian alueelta, Venäjältä, Virosta, Kreikasta ja Vietnamista.
– Meitä on lähestytty myös turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen liittyvillä työkokeiluilla. Heidän kanssaan kielimuuri voi kuitenkin nousta esteeksi.
Toimitusjohtaja korostaa muutenkin kielitaidon merkitystä.
– Olemme paikallinen palveluyritys, ja työkielemme on suomi. Kyllä ongelmia tulee, jos työntekijä ei ymmärrä sitä riittävästi.

Kaikki samalla viivalla

Salonen kertoo, että päivittäisessä työssä yrityksen peruslinjaus on selkeä: kaikkia kohdellaan tasapuolisesti.
– Kun työntekijä aamulla laittaa työvaatteet päälle, ei häntä nähdä minkään kansallisuuden edustajana. Hän on HH:lainen.
Salonen muistaa, että kiinalaissiivoojat olivat saa­vuttuaan aluksi oma tiivis ryhmänsä. Tauoillakin he viihtyivät keskenään.
– Nyt he ovat oppineet sujuvaa suomea, ja ryhmien sekoittumista on tapahtunut. Prosessi on edennyt ihan omatoimisesti, eikä työnantaja siihen oikein voi­kaan puuttua.
Vanhalla työntekijäkunnalla on Salosen mukaan ai­na oma vastuunsa uuden työntekijän sopeuttamisessa.  – Työnjohtajankin rooli on keskeinen. Hän esittelee uuden työntekijän ja tavallaan vie hänet mukaan porukkaan.

Hymy voi tarttua

Monikulttuurisuus työpaikoilla lisääntyy. Kuinka tie­toisia työnantajien pitää olla eri kulttuurien erityispiir­teistä?
– Tämä on meille se isoin haaste, joka pitää huomioi­da yhä enemmän. Yritykseemme voi tulla vaikka islaminuskoisia työntekijöitä, jotka haluavat pitää rukous­hetkensä. Se on mahdollista taukojen aikana.
Salonen muistuttaa myös kolikon toisesta puolesta.
– Jos ihminen muuttaa johonkin maahan, myös hänen tulee kunnioittaa kyseisen maan sääntöjä ja kulttuuria.
Salosen mielestä monikulttuurisuus voi tuoda työyhteisöön uusia näkökulmia. Työntekijät oppivat toisiltaan ammattitaitoa, asennetta ja uudenlaisia käyttäyty­mistapoja.
– Työyhteisöön tulee tulokkaiden myötä positiivista ulospäinsuuntautuneisuutta. Heidän hymynsä saattaa tarttua toisiinkin.

LISÄÄ AIHEESTA www.ttl.fi > Toimiva työyhteisö > Monikulttuurinen työelämä

Kuvassa:
Työpaikalla ei voi sooloilla vaan on pelattava joukkueena. Yuli Wangilta se onnistuu. (vasemmalla)
Imer Sfarqa on esimiesasemassa mutta ei pelkää liata käsiään työssä. Mies muistuttaa siitä, että eri aikoina suomalaisiakin on lähtenyt muualle töihin. Nyt meille tullaan.

Enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja

Työterveyslaitoksessa van­ hempana asiantuntijana työskentelevä Barbara Bergbom väitteli viime kesänä Tampereen yliopistossa valtaväestön ja maahanmuuttajien työtoverisuhteista. Maahanmuuttajien työllistymistä on tut­kittu paljon, mutta maahanmuuttajien ja kantaväestön sosiaalisiin suhteisiin työpaikoilla on perehdytty vähemmän.
– Kulttuurinen monimuotoistuminen näkyy juuri näissä suhteissa, Bergbom sanoo.
Tutkimukseen osallistui lähes 400 työntekijää eräästä eteläsuomalaisesta bussiyhtiöstä. Työtoverisuhteet omaan kulttuuriin kuuluvien kanssa koettiin myönteisimmiksi kuin suhteet muihin kulttuureihin kuuluvien kanssa.
– Työtyytyväisyys kuitenkin kasvaa, kun on hyvät työtoverisuhteet toisesta kulttuurista tuleviin. Tämä koskee sekä maahanmuuttajia että kantaväestöä.

Pelisilmää kannattaa käyttää

Kulttuurisen etäisyyden vuoksi syntyy helpommin väärinymmärryksiä ja konflikteja. Tutustuminenkin saattaa aluksi olla hankalampaa.
– Mutta kun eri kulttuurista tulevia työkavereita oppii tuntemaan, tästä kynnyksestä voi useimmiten päästä helposti yli. Ihmisissä ja kulttuureissa on kuitenkin aina enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja, Bergbom huomauttaa.
Monilla työpaikoilla on jouduttu pohtimaan kulttuurisia pelisääntöjä. Yritykseen voidaan esimerkiksi palkata linja­-autonkuljettaja, joka haluaa käyt­tää uskontonsa mukaista päähinettä.
– Minua sellainen ei matkustajana lainkaan häiritsisi. Mutta ymmärrän kyllä työnantajaa, jos se edellyttää kuljettajien noudattavan yhtenäistä pukeutumista.
Työnantajan tulee työtä organisoides­saan miettiä, miten eri kansallisuudet
ja eri kulttuureista tulevat sijoitetaan. Pelisilmää kannattaa käyttää.
– Vaikka olisi kiusaus sijoittaa samasta kulttuurista tulevat ihmiset työskentele­mään keskenään, niin ei kannata tehdä. On parempi sekoittaa tiimejä, jotta syntyy luontevia sosiaalisia kohtaamisia. Se on paras tapa tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, Bergbom sanoo.

Perehdytys avainasemassa

Kun uusi työntekijä saapuu organi­saatioon, kunnollisen perehdytyksen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tämä koskee erityisesti maahanmuuttajia. Heille moni asia suomalaisessa työkult­tuurissa saattaa tuntua oudolta. Täällä ollaan kovin vaitonaisia, eikä toista välttämättä edes tervehditä. Sekin voi vaatia totuttelemista, että pomona on nainen.
– Jotkin maamme työpaikat ovat jo pitkään olleet monikulttuurisia, ja niissä on kehitetty hyvät perehdytysjärjestelmät. Kaikkialla tilanne ei vain ole samanlainen, Bergbom sanoo.
Hän painottaa sitä, että myös työpaikan epävirallisista käytän­nöistä ja kirjoittamattomista pelisäännöistä pitää kertoa maa­hanmuuttajalle.
– Niitähän on joka paikassa. Saako esimerkiksi ruokalassa mennä syömään mihin tahansa pöytään? Tai voiko esittää mieli­piteitä ja olla muutenkin työn­tekijänä aktiivinen? Maahanmuut­taja ei välttämättä aina uskalla edes kysyä, vaikka jokin asia olisi epäselvä.
Bergbom pitää esimiesten roolia keskeisenä, jotta eri kulttuureista tulevat saadaan sujuvasti integroi­tua työpaikalle.
– Esimiehet luovat työpaikan kulttuuria. Heidän tulisi olla aloitteellisia ja näyttää mallia maahanmuuttajien kohtaamisessa. Muualta tulevat jäävät helposti porukan ulkopuolelle.

Aseta itsesi toisen asemaan

Bergbom näkee yhä monikulttuurisem­ mat työpaikat Suomenkin tulevaisuu­tena. Asiassa on omat haasteensa mutta paljon myös mahdollisuuksia.
– Nykyisin työelämässä pitää usein kehittää uudenlaisia ratkaisuja. Monien kulttuurien työpaikoissa ongelmia hah­motetaan eri näkökulmista ja todennä­köisyys innovaatioihin kasvaa.
Yritysten henkilöstöasiantuntijat ovat tuoneet esiin, että maahanmuuttajien myötä työntekijöistä tulee entistä su­vaitsevampia.
– Eri kulttuureista tulevat ihmiset voivat myös tehdä työpaikasta aiempaa dynaamisemman.
Bergbom antaa lopuksi yleispätevän ohjeen: Jokainen kantasuomalainen 
voisi henkisesti asettaa itsensä toisesta kulttuurista tulevan työkaverin asemaan.
– Miten haluaisit itseäsi kohdeltavan vastaavanlaisessa tilanteessa? Hyvä alku on jo se, että tervehtii toista.

Teksti: Vesa Keinonen
Kuvat: Rami Marjamäki

Juttu on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehden Suomi 100 -juhlanumerossa 6/2017.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *