Kerros kerrokselta pakkasta vastaan

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kylmä haastaa ihmisen. Ulkotyössä haitat alkavat lisääntyä -10 asteessa. Tapaturma-alttius kasvaa, koska kylmä heikentää lihasten hallintaa, tuntoaistia  ja älyllistä toimintakykyä.

Kädet ja jalat palelevat kylmässä yleensä ensimmäi­seksi. Niiden pintaverisuonet supistuvat jäähtyessä, jotta lämmönhukka vähenisi ja verenkierto keskittyisi tärkeisiin sisäosiin. Verenkierron vastus ääreisosissa kasvaa ja lisää sydämen työmäärää. Verenpaineen noustessa veri paksunee ja sen virtaavuus hidastuu, koska osa veriplasmasta poistuu verenkierrosta. Kylmä voi lisätä rytmihäiriöitä.

Tutkimusprofessori Hannu Rintamäki Työterveyslaitok­sesta sanoo, että verenkiertoelimistö reagoi heti, kun kylmä pakkasilma osuu kasvoihin. – Pään alue luovut­
taa tehokkaasti lämpöä. Kun se on suojattu, vaiku­tukset verenkiertoonkaan eivät ole niin jyrkkiä.

KYLMÄSSÄ KAIKKI on raskaampaa – myös paksun vaatetuksen vuoksi – ja ulkoilmaan pitäisi totutella vähän aikaa, ennen kuin alkaa reippaasti liikkua tai työskennellä. Hengittäminenkin käy raskaammaksi, koska kylmä ilma jäähdyttää, kui­vattaa ja supistaa hengitysteiden putkistoa.
Terveilläkin työikäisillä on isoja eroja kehon lämmöntuotannossa. Parhaiten lämpöä tuottaa ja kylmää sietää isokokoinen, runsasrasvainen mutta hyväkuntoinen, kylmään sopeutunut nuori mies. Herkimpiä ovat lapset ja vanhukset sekä henkilöt,
 joilla on kylmään reagoiva sairaus, esimerkiksi sepel­valtimo-­ tai keuhkoahtaumatauti, aivoverenkierron sai­raus, diabetes, astma tai tuki­- ja liikuntaelimistön sairaus.
Terveydelle ihanteellinen lämpötila on erilainen eri maissa. Suomessa kuolleisuus on matalimmillaan 14 asteessa, Väli­meren maissa 22–25 asteessa.

 

Kerrospukeutuminen auttaa

Kun työmaa on yli 80 metriä korkeassa tietoliikennemastossa, vaatetuksen pitää suojata pakkaselta, tuulelta ja kosteudelta. Silti hiki ei saa tulla.

Viileys tuntuu ensimmäiseksi sormissa, varpaissa ja kasvoissa. Työ mastossa on aika staattista, joten oma lämmöntuotanto on vähäistä. Jo kohta­ lainen tuuli nostaa pikkupakkasenkin purevuutta monta astetta.
–Tavallinen kunnossapitotyö mastossa kestää kerrallaan kolmisen tuntia. Uuden rakentamisessa keskivertoaika on pitempi, 5–6 tuntia, kertoo Relacom Finland Oy:n tietoliikenneasentaja Tommi Peltokangas.
Hänen kokemuksensa mukaan huo­noin sää pitkäaikaiseen työhön on tuulen ja räntäsateen yhdistelmä nolla­kelin molemmin puolin, paras puoles­taan viiden asteen pakkanen aurin­koisena ja tyynenä kevätpäivänä.

Huono sää voi estää työn

Peltokangas vastaa nykyisin pääasiassa laitteiden käyttöönotosta mutta tekee yhä välillä mastotöitä. Hän kuuluu kolmen hengen tiimiin, jonka työstä kolmannes kuluu tietoliikennemas­toissa. Tehtävät ovat laitteiden rakentamista, purkua ja kunnossapitoa. Muuta tekemistä riittää sähkö-­ ja käyt­töönottotöissä ja esimerkiksi sisäverk­kojen rakentamisessa.
– On viikkoja, joina mastotöitä ei ole, mutta joskus niitä voi olla neljänä päivänä peräkkäin. Toimipisteemme on Jyväskylässä, ja alueeseen kuuluvat Seinäjoki, Kuopio, Joensuu ja Oulu.
Relacomin työnjohtaja Markku Kärkkäinen toteaa, että sää­- ja tuulitiedo­tuksia seurataan tarkasti eikä mastoon mennä mahdottomalla ilmalla. Voima­kas tuuli, kova pakkanen, jäiden putoa­misvaara, rankkasade ja ukonilma voi­vat estää mastotyöt. ­
– Pohjoisessa masto voi olla sisältä niin jäässä, ettei sinne pysty kiipeämään ollenkaan. Ja kun kostean kelin jälkeen pakastuu ja masto jäätyy liukkaaksi, työ siirretään tehtäväksi silloin, kun masto kuivuu, hän kertoo.
Jos luvassa on 20 asteen pakkasia, mietitään työn siirtoa jo etukäteen. Myös kaapeleilla on pakkasrajat, sillä jotkin kaapelityypit voivat murtua –15 asteessa. Tommi Peltokangas painottaa, että kylmän kanssa ei pidä olla tyhmän­rohkea, vaan pitää sanoa, jos paleltaa.

Ilmakerros vaatteiden väliin

Kärkkäinen kertoo, että pitkien alusasujen ja kerrospukeutumi­sen tärkeyttä joutuu joskus pe­rustelemaan työssä aloittaville nuorille, jotka vapaa-­aika­naan suosivat usein pelkkiä farkkuja.
Paras lämmöneriste on vaatekerrosten väliin jäävä liikkumaton ilma. Työterveyslaitoksen erikoistutkijan Kirsi Jussilan mukaan staattisessa työssä ilmakerrosten vaikutus vaate­tuksen eristävyydessä voi olla jopa 80 prosenttia. Kylmän aiheuttamat haitat alkavat tuntua jo kymmenessä plusasteessa, ja silloin on syytä noudattaa kerrospu­keutumisen periaatetta. Jussilan mukaan päällysvaatteen olisi hyvä olla yhtä kokoa isompi kuin normaali vaa­tekoko. Silloin sisäkerroksille ja ilmal­le jää riittävästi tilaa.
Liian iso vaate taas jäähdyttää tuulisessa ympäristössä ja liikkuvas­sa työssä. Voimakas tuuli heikentää lämmöneristävyyttä 30–70 prosenttia vaatteen tuulenpitävyyden mukaan.
– Tuuli poistaa ihmistä ympäröivän eristävän ilmakerroksen, ja liike pump­paa helman alta tai hihansuista kylmää. Toisaalta hiestä tuleva kosteus tiivistää kerroksia ja haihduttaa lämpöä.
Jussila kertoo, että talvityöskentelyssä toimiva alusasu voi olla villaa, joka tuntuu lämpimältä ja imee kosteutta hyvin. Vaihtoehtoisesti alusasuihin so­pivat tekokuidut ja tekniset materiaa­lit, kuten polyesteri tai polypropeeni, jotka siirtävät kosteuden iholta seu­raavaan vaatekerrokseen.
– Välikerroksena toimivat esimer­kiksi fleece tai tekoturkis, jotka ovat il­mavia materiaaleja. Vetoketjut ja muu säädeltävyys auttavat kosteuden hal­linnassa. Päällysvaate suojaa ulkoisilta olosuhteilta, kuten pakkaselta, tuulel­ta ja kosteudelta. Tässäkin vaatteessa tulisi olla säädeltävät tuuletusaukot, helma ja hihansuut.

Vaihtohanskat mukaan mastoon

Sertifioidun kylmänsuojavaatetuksen tunnistaa vaatteen merkinnöistä, joissa pitää olla hiutalemerkki ja kyl­mänsuojavaatestandardin merkintä EN 342. Kylmänsuojavaatetuksen alimpaan lämmöneristävyysarvoon, 2 clo:hon, päästään kolmella vaatekerroksella sekä sillä, että pää, kä­det ja jalatkin on suojattu hyvin.
Tommi Peltokangas sanoo, että mas­tossa kypärämyssy on kova sana.
– Myös haalarin huppu on hyvä, ja tuu­lella sitä vedetään syvemmälle. Kypärän visiiri ja suojalasit suojaavat silmiä kui­vattavalta viimalta.
Hän kertoo, että märät hanskat ovat pahimmat käsien jäähdyttäjät, ja siksi taskussa on oltava aina kuivia vaihto­käsineitä.
– Kädet kyllä välillä väkisin hyytyvät. Yritän niitä ja käsivarsia liikuttelemalla saada sormet jälleen vetreiksi.
Työterveyslaitoksen mastotyötutki­muksen mukaan yläraajan ihonläm­mön aleneminen viidellä asteella nostaa paikallista kuormitusta viisi prosent­tia. Myös sorminäppäryys voi heikentyä jo kymmenen asteen ulkolämpötilassa. Siksi lisähihan käyttö voisi auttaa kylmä­nä vuodenaikana.

Lisää aiheesta:
www.ttl.fi > Turvallinen työympäristö > Henkilönsuojaimet > Suojainten käyttö ja valinta > Suojavaatetus: kylmä 
www.ttl.fi > Tietokortit > Kylmässä työs­kentely.

Uusi sivusto avautuu marraskuun 2017 loppuun mennessä: www.ttl.fi/kylmatyo

www.kylmainfo.fi -sivustolla linkki verkkojulkaisuun: Terveydenhuollon kylmä­- ja kuuma­opas. Toim. Juhani Hassi ja muut. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Oulun yliopisto (2011).

 

Teksti: Päivi Haavisto
Kuva: Jemina Liukkonen

Tekstit on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehden Suomi 100 -juhlanumerossa 6/2017.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *