Työhyvinvointi

Yleisin virhe on valita liian pieni kenkä

Aikuisenkin on silloin tällöin hyvä mitata jalkansa. Jalkaterä laajenee iän myötä, ja muutokset kannattaa huomioida kenkiä valitessa. Varpaat tarvitsevat liikkumatilaa, koska ne auttavat ponnistamaan askelta eteenpäin.

| Teksti: Päivi Haavisto | Kuva: Pasi Leino

Yleisin virhe jalkineen – myös työkengän – hankinnassa on valita liian pieni koko, sanoo terveystieteiden tohtori, dosentti ja jalkaterapeutti Minna Stolt.

Turun yliopiston hoitotieteen laitoksessa työskentelevä Stolt huomasi tämän esimerkiksi seuratessaan leikkaussalin hoitajien jalkaterveyttä jalkojen omahoitotutkimuksen yhteydessä.

Sairaalassa yleinen työkenkä on avoin kantapäästä.

– Usein kantapää ei mahdu pohjan alueelle, vaan osuu kannan reunan päälle. Tämä lisää kantapään kuormitusta ja edistää ihon halkeilua.

Vaivaisenluu ja räätälinpatti

Kengässä tarvitaan noin sentin käyntivara pisimmän varpaan päässä. Jos umpikenkä on liian pieni, varpaat joutuvat helposti koukkuun. Nivelkivut, ihomuutokset ja känsät ovat varoitusmerkkejä.

Myös kärkiosan leveys ja korkeus pitää valita jalan mukaan. Stolt muistuttaa, että varpaat kestävät kyllä supussa oloa ajoittain juhlakengissä. Ajan mittaan siitä voi seurata varpaiden asentomuutoksia, kuten vaivaisenluu tai pikkuvarpaan vaivaisenluu eli räätälinpatti.

Leikkaussalissa työskentelevät hoitotyöntekijät ovat jalkojen päällä 6–8 tuntia päivittäin. Stoltin tekemän kyselyn mukaan jalkojen väsyminen ja turpoaminen on heillä yleistä. Omien jalkojen hoidossa oli selviä motivaatioeroja, vaikka hoitajat tuntevat hyvin ihmisen fysiologian.

– Osa hoitajista ajatteli, että jalkojen vointiin ei voi vaikuttaa mitenkään ja tilanne on mikä on. Osa taas kertoi hoitavansa jalkojaan monipuolisesti esimerkiksi käymällä kuntosalilla, tekemällä kävelylenkkejä ja huolehtimalla ihon rasvauksesta.

Hyväksy ikämuutokset

Jalkaterässä on 26 luuta, 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Ei ole ihme, että joustavat kaarirakenteet löystyvät iän tai ylipainon myötä. Naisilla myös raskausaika hormoneineen laajentaa jalkaterää.

Stolt kehottaa hyväksymään sen, että kengän koko ei ole pysyvä aikuisenakaan. Jalat ovat yksilölliset, ja joillakin on enemmän jalkavaivoja kuin toisilla. Kokonumeroon ei pidä tuijottaa siksikään, että kenkien koot eivät ole standardoituja. Myös aikuisen kannattaa mitata jalkansa silloin tällöin.

Hän suosittelee, että kengät ostettaisiin kenkäkaupasta, jossa asiantunteva myyjä osaa neuvoa esimerkiksi lestin valinnassa. Esimerkiksi päkiöiden leveys voi vaihdella paljonkin, vaikka jalkaterät olisivat samanmittaiset.

Jalka ei saa pursuta yli lestin. Väärästä lestivalinnasta kielii esimerkiksi se, että kengän päällysnahka on venynyt pohjan yli tai pikkuvarpaan kohdalla on kohouma. Jalkaterapeutin vastaanotolle mennessä kannattaa ottaa mukaan useimmin käytössä olleet kengät – se helpottaa vaivojen syyn selvittämistä.

– Jalkaterä toimii suoralla linjalla, joten lestin pitää olla suora. Valitettavasti käyriäkin lestejä kengissä on. Lestin pystyy tarkistamaan viivoittimella siten, että linja on keskellä kantaa ja kulkee siitä ison ja kakkosvarpaan väliin.

Sovitettaessa kengän pitää tuntua hyvältä. Se ei saa puristaa eikä lonksua. Uudet kengät on hyvä hankkia iltapäivällä, jolloin jalka on jo hieman turvonnut.

Peruspohjalliset riittävät

Tavalliset peruspohjalliset ovat käyttökelpoiset, koska ne lisäävät kengän käyttöikää ja hygieniaa.

Minna Stoltin mukaan nykysuuntaus myös jalkavaivojen hoidossa on vähentää passiivista tukea ja muotoiltuja pohjallisia. Niiden sijaan korostetaan jalkaterän luontaista liikettä ja voimistelua.

Hän lisää, että ”terveyssandaaleita” ei ole olemassa.

– Sisäpohjan kohokkeet tai nystyrät osuvat harvoin oikeaan kohtaan, koska jalat ovat erilaisia. Sisäpohja saa mielellään olla suora, koska se pitää jalkaterän nivelet ja lihakset aktiivisina.

Ihmisellä on kehossaan sisäänrakennettu iskunvaimennusmekanismi, joka koostuu rustoista ja välilevyistä.

– Iskunvaimennusta tarvitaan harvoin muihin kenkiin kuin urheilujalkineisiin. Toki lisävaimennusta voidaan käyttää silloin, jos jalkapohjat ovat hyvin arat, jos on nivelrikkoa tai jos kävellään kovalla alustalla. Esimerkiksi silikonipohjalliset auttavat, jos kulkualustaa ei voi pehmentää matolla.

Mökkikenkä ei ole työkenkä

Stolt painottaa, että työkenkää valittaessa tulee ottaa huomioon, millaisessa ympäristössä töitä tekee ja mikä on työnkuva. Hän itse käyttää toimistotyössä ohutpohjaisia kevytjalkineita.

– Sairaalaympäristössä hygienia, puhdistamisen helppous ja pohjan pitävyys ovat tärkeitä ominaisuuksia. Jos kengän kanta on auki, tarvitaan kantaremmi tai venyke pitämään jalkine hyvin jalassa. Silloin jalkaterän ei tarvitse jännittyä. Muutenkin kengän kiinnitys – nauha, tarra, vetoketju – on tärkeä, jotta jalkine istuu hyvin.

– Myös työkengän olisi tarpeellista taipua päkiän kohdalta, koska se aktivoi jalkaterää. Pohja ei saisi olla kovin paksu.

Crocseja ja niiden jäljitelmiä Stolt ei suosittele jatkuvaan käyttöön, vaikka ne ovatkin kevyet ja helposti pestävät.

– Mökkikengät eivät ole työkengät. Esimerkiksi niiden leveä lesti ei sovi kaikille.

Tuuletusta jaloille

Leveä korko antaa tukevuutta kävelyyn. Arki- ja työkenkiin suositellaan enintään kahden sentin korkoa, koska korkea korko muuttaa ihmisen pystyasentoa. Silloin päkiä kuormittuu ja alaselän notko kasvaa. Myös akillesjänne lyhenee, ja moni huomaa sen kireyden siirtyessään takaisin mataliin korkoihin.

Ihanne olisi, että työpäivän aikana kengät voisi heittää välillä pois jalkojen tuulettamiseksi tai että käytössä olisi kahdet kengät. Myös sukkien materiaaliin ja kiristämättömyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Puuvilla ei ole paras materiaali, koska se imee hien eikä päästä sitä pois – jalat ovat kylmät ja sukat märät. Kun luonnonmateriaaleihin yhdistetään keinokuituja, sukka siirtää kosteutta pois jaloista.

 

Vinkki! Kengän kiertolöysyyttä voi arvioida kiertämällä kenkää kantapäästä ja kärjestä vastakkaisiin suuntiin. Kiertolöysä kenkä sopii korkeakaariseen jalkaan, joka on yleensä jäykkä ja väsyy helposti. Kiertojäykkä kenkä antaa puolestaan tukea jalalle, jonka kaari on madaltunut.

 

Juttu on ilmestynyt alunperin TTT-lehdessä 1/2019 nimellä Anna varpaille tilaa.

Kommentit

  1. Hoitolalla työskennelleenä olen kamppaillut sopivien työkenkien löytymisen kanssa. Itselläni on toinen jalka hieman toista isompi joten toinen kenkä tuntuu aina olevan hieman liian pieni tai iso. Pohjalliset ovat olleet kyllä suuri apu kenkien istuvuuden kanssa. Tuollaiset silikonipohjalliset kuulostavat mielenkiintoisilta, täytyypä joskus testata.

    https://www.diodema.net/category/73/hoitotyokevytkengat

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje