Osassa kierrätykseen päätyvistä esineistä ja tuotteista on vaarallisia kemikaaleja, jotka kannattaisi ottaa pois kierrosta. Kemikaalivirasto on julkaisemassa uuden tietokannan, johon toimitusketjun on ilmoitettava tuotteiden osien sisältämät huolta aiheuttavat aineet.

Kuinka varmistaa se, ettei kiertotaloudessa uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen päädy ympäristömyrkkyjä tai syöpää aiheuttavia, hedelmällisyyttä haittaavia tai perimää vaurioittavia aineita? Miten jätehuoltotoimijat saisivat tietoa siitä, mitkä esineiden osat kannattaisi poimia pois kierrosta? Entä kuinka kuluttajat löytäisivät tietoa tuotteista, jotka sisältävät haitallisia määriä tällaisia aineita?

Euroopan kemikaalivirasto ECHA on julkaisemassa loppuvuodesta uuden tietokannan juuri tähän tarkoitukseen.

Kemikaalivirasto sai toimeksiannon Euroopan unionilta, joka haluaa patistaa teollisuutta korvaamaan haitallisia kemikaaleja turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Lisäksi tavoitteena on edistää tiedon avointa kulkua koko tuotantoketjussa aina kuluttajalle ja jätehuoltovaiheeseen asti.

”Tietokantamme on yksi askel materiaalitiedon seurantaan. Kiertotaloudessa on yritystenkin etu, että tuotteet ovat puhtaita ja pysyvät kierrossa. Toivomme, että tietokanta antaa meille paremman kuvan siitä, missä vaarallisia aineita käytetään. Kun ensin on avointa tietoa, myöhemmin sille voi löytyä paljon hyödyllistä käyttöä”, Kemikaaliviraston asiantuntijat Bo Balduyck ja Tommy Hägg sanovat.

Helmikuussa testaamaan

Kemikaalivirasto valmistelee parhaillaan SCIP-tietokannan (Substances of Concern In articles as such or in complex objects and Products) koemallia, joka julkaistaan helmikuun puolivälissä. Sen jälkeen alkaa testausvaihe, jolloin toimijat voivat tutustua tietokantaan ja kokeilla sen käyttöä. Itse tietokannan pitäisi olla valmis lokakuussa tänä vuonna.

”Juuri nyt on tuotantoketjussa hyvä hetki miettiä, miten toimijat voisivat parantaa omaa tiedonkulkuaan ja toimintaansa prosessiin sopivaksi esimerkiksi niin, että tieto siirtyy ketjussa sähköisesti eteenpäin ja lopulta meille saakka”, Hägg toteaa.

Kemikaalivirastossa tietokantaa valmistelee kemisteistä, lakimiehistä ja tietojärjestelmäasiantuntijoista koostuva asiantuntijajoukko, johon on äskettäin palkattu kahdeksan vahvistusta. Virasto pystyy hyödyntämään tietokannan rakentamisessa myös it-osaamistaan, jota sille kertyi muun muassa REACH-vaatimusten ja myrkytystietokeskuksen tietojärjestelmien rakentamisessa.

Velvoite voimaan ensi vuoden alussa

Kaikilla esineiden valmistajilla, kokoajilla, markkinoille saattajilla, maahantuojilla ja myyjillä on 5. tammikuuta 2021 alkaen velvollisuus ilmoittaa SCIP-tietokantaan, missä niiden tuotteissa ja esineissä on huolta aiheuttavia aineita vähintään 0,1 painoprosenttia. Aineet on ilmoitettava esinetasolla, eli toimijoiden on kerrottava tuotteen merkki ja malli sekä missä osasessa tai komponentissa ainetta on, mitä vaarallista ainetta siinä on ja mikä on sen pitoisuus.

Huolta aiheuttavien niin kutsuttujen SVHC-aineiden lista perustuu REACH-asetukseen. Kandidaattilistalla on tällä hetkellä vähän yli 200 ainetta tai aineryhmää.

Tieto lisää toimintatapoja

Kaupan alan ja kierrätyssektorin toimijat ovat kritisoineet uutta tietokantaa raskaaksi, kalliiksi ja epäkäytännölliseksi. Kauppa pelkää ilmoitusvelvollisuudesta aiheutuvan valtavasti kustannuksia, jos jokainen toimitusketjusta joutuu tekemään tuotteistaan ilmoituksen.

Jätesektorilta on tullut tietokantahankkeesta vaihtelevaa palautetta. Osa toimijoista toivoo lisää tietoa, mutta samalla osa pelkää, ettei tietokanta tarjoa jätetoimijoiden kannalta käyttökelpoista tietoa.

Kemikaalivirasto on järjestänyt syystalven aikana lukuisia tilaisuuksia, joissa se on keskustellut sidosryhmien kanssa ja pyrkinyt ottamaan palautteen ja kritiikin huomioon tietokantaa valmistellessaan.

”Pyrimme siihen, että toimijat voivat lähettää tiedot tietokantaan mahdollisimman helposti ja tehokkaasti. Tärkeintä on löytää kultainen keskitie, millä tasolla tietoa tarvitaan”, Hägg ja Balduyck vakuuttavat.

Vaikka tiedot tulee ilmoittaa osa- ja komponenttitasolla, tärkeintä on saada tulevaisuudessa tuoteperhetasoista tai mallikohtaista tietoa huolta aiheuttavista aineista. Ennen kuin sellaista tietoa voidaan koota, tarvitaan aluksi yksityiskohtaisempaa dataa. Jatkossa jätetoimijoiden ja kuluttajien käyttöön voidaan luoda esimerkiksi hakutyökaluja, joiden avulla haitalliset aineet on helpompi paikallistaa.

”Ymmärrämme, etteivät jätetoimijat pysty poimimaan kuljettimelta vain yhtä osasta, mutta on katsottava pitkällä tähtäimellä. Tieto lisää toimintamahdollisuuksia. Jos esimerkiksi tiedämme, että jääkaapin tietyssä alakulmassa on haitallisia aineita sisältävä osa, se voidaan käsittelyprosesseissa poistaa.”

Tavoite: tyhjä tietokanta

Jätetoimijoille SCIP-tietokanta ei tuo uusia vaatimuksia, vaan ainoastaan lisää niiden materiaalitietoa. Vaatimukset eivät ole uusia myöskään tuotantoketjun toimijoille: REACH toi jo yli kymmenen vuotta sitten velvollisuuden olla selvillä tuotteiden sisältämistä SVHC-aineista, jos niitä on vähintään 0,1 painoprosenttia.

”SCIP-tietokannassa uutta on, että tuotantoketjun pitää kommunikoida tämä tieto myös meille, viimeiselle kuluttajalle ja jätehuoltosektorille”, Balduyck tiivistää.

Kemikaaliviraston mukaan on jäsenmaiden vastuulla, kuinka tehokkaasti toimijat saadaan patisteltua lähettämään tietoja. Virasto varautuu kuitenkin siihen, että tietokanta kykenee käsittelemään massiivisia tietomääriä.

”Paras tilanne olisi, että tietokanta olisi tyhjä. Ettei olisi enää tuotteita, joissa on vaarallisia aineita”, Balduyck huomauttaa.

Lue lisää: https://echa.europa.eu/fi/scip-database

Ilmoitusvelvollisuus kemikaalilakiin