Kun menin töihin lautamieheksi rakennustyömaalle vuonna 1970, perjantai-iltapäivisin haettiin viinakaupasta pullo kirkasta. Sitä juotiin niin kauan kuin viinaa riitti, osalla sillä tavalla meni viikonloppukin. Työelämässä 1980- ja 1990-luvuilla suurehkoissa yrityksissä vierasruokailuun kytkeytyi vähintään olut. Noina vuosikymmeninä humalaisia työntekijöitä näki ainakin ajoittain ja myyntiedustajilla oli tapana tarjota kosteita ravintolailtoja.

2000-luvulla työpaikalla humalassa olevia olen nähnyt harvoin. On monia ammatteja, joissa ei voi käyttää alkoholia – ei edes vapaa-ajalla. Työssä alkoholin haitat ovat vähentyneet mutta vapaa-ajalla lisääntyneet, ja muita päihteitä on tullut.

SUOMESSA ALKOHOLIA käyttää yhdeksän kymmenestä täysi-ikäisestä. Suurimmalla osalla heistä juominen pysyy kohtuuden rajoissa.Työelämässä olevista yhdellä kuudesta alkoholi aiheuttaa terveydellisiä tai sosiaalisia haittoja. Eri lähteiden mukaan työvoimasta kolmella sadasta on alkoholiriippuvuus eli pakonomainen tarve juoda.

Alkoholihaittoja esiintyy kaikilla toimialoilla, mutta alkoholin helppo saatavuus lisää houkuttavuutta. Niin on esimerkiksi ravintola-alalla, edustustilanteissa ja juhlissa. Alkoholin riskirajat on määritelty miehillä maksimissaan seitsemään ja naisilla enintään viiteen annokseen päivässä.

MINÄ EN ENÄÄ PYSTY juomaan riskirajalla olevaa annosmäärää. Useilla meistä alkoholinkäyttöä rajoittavat lisäksi sairaudet, lääkkeet tai autolla ajaminen.

Myönnän, että yksi annos kuohuviiniä juhlan alussa rentouttaa. Illalla on joskus mukava ottaa annos ennen nukkumaanmenoa, tai joskus päivällisillä lasillinen viiniä sopii hyvin.

Omassa tuttavapiirissäni on henkilöitä, joille kohtuukäyttö ei kuitenkaan onnistu, vaan ensimmäisen tai toisen jälkeen pitää saada lisää. Täysraittius on silloin toimiva vaihtoehto. Ystävien ja työkaverien alkoholinkäytön seuraaminen on tärkeää, jotta riippuvuutta ei pääsisi syntymään.

ALKOHOLIN SUURKULUTTAJAT tai alkoholiriippuvaiset ihmiset näyttävät usein syrjäytyvän tai valikoituvan pois työelämästä päihdeohjelmista huolimatta. Heitä olen kohdannut liian monta, muuten ammatissaan hyvää ja pätevää ihmistä.

Alkoholiriippuvuudesta sana kiertää, tiedän sen, kun palkkasin henkilöitä töihin. Minultakin on kysytty työhaastattelussa, olenko alkoholisti. Minullekin on sanottu koeajan olevan sitä varten, että sinä aikana selviää, käytänkö liikaa alkoholia.

Eniten minua huolestuttavat humalassa autoa ajavat ja alkoholista johtuva kotiväkivalta. Joka kymmenenteen kuolemantapaukseen liittyy alkoholi.

MEIDÄN PITÄISI TIEDOSTAA velvollisuutemme toisia ihmisiä kohtaan, vaikka oikeuksistamme puhutaan enemmän.

Alkoholiin liittyvän sosiaalisen vastuun toivoisi edelleen kohentuvan yksilötasolla, perhepiireissä ja työyhteisöissä. Alkoholiriippuvuus on sairaus, johon saa ja pitää hakea apua.

 

Teksti: Rauno Pääkkönen

Kuva: Anna Dammert

Rauno Pääkkönen on yrittäjä ja tekniikan tohtori, joka työskenteli aiemmin Työterveyslaitoksessa.