TTT-lehden lukija lähestyi toimitusta kysymyksillä: Mitä jos työnantaja ei olekaan käytännössä innostunut työsuojelusta? Miten työsuojeluvaltuutettu saa tarvitsemansa tiedot, jos työnantaja ei halua niitä antaa? Mistä valtuutettu voi saada tukea ja yhteistyökumppaneita? Kuinka paljon on riittävästi aikaa työsuojelutyöhön, kun useimmat valtuutetut tekevät sitä oman toimensa ohella eikä työnantaja oikein haluaisi antaa siihen aikaa?

Juridisesti vastaus kysymykseen tiedon saamisesta sekä ajankäytöstä ei ole vaikea: laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006) antaa siihen selkeät vastaukset. Asia on määritelty pykälissä 32 Työsuojeluvaltuutetun oikeus tiedon saantiin, 33 Työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetun oikeus saada koulutusta ja 34 Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö.

Jos työnantajan innottomuus johtuu tiedon puutteesta, ongelmaa voidaan lähestyä esimerkiksi näyttämällä asiaankuuluvat lainkohdat tai tukeutumalla alan kirjallisuuteen. Ja laithan ovat jokaisella työpaikalla nähtävissä joko paperilla tai verkkopalveluissa.

Jos työnantaja suhtautuu työsuojeluun välinpitämättömästi, asiaa voi tuoda vähitellen esille esimerkiksi tuottavuuden, talouden ja inhimillisyyden näkökulmista. Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikkapa lehtijuttujen näyttämistä ja työsuojelun ottamista puheeksi palavereissa, käytäväkeskusteluissa, kahvipöydässä ja muissa yhteyksissä. Asioihin voi yrittää vaikuttaa myös muiden työntekijöiden kautta, jolloin työsuojeluviestiä ei tuo vain valtuutettu vaan se tulee monesta suunnasta.

Tärkeää on myös kiinnittää huomiota onnistumisiin. Tämä lähestymistapa toimii sitä paremmin, mitä lähempää esimerkkejä löytyy: omalta alalta tai peräti omasta työpaikasta. Tarkoituksena on luoda uskoa siihen, että työsuojeluun todellakin kannattaa panostaa. Usein työnantaja painiskelee kannattavuuteen liittyvien käytännön ongelmien kanssa ja yrittää paikkailla pahimpia rahareikiä, jolloin kiireellisemmiksi koetut asiat ajavat työsuojelun ohi. Silloin on hyvä muistaa työturvallisuuden vanha totuus: maksa nyt tai maksat myöhemmin.

Koulutuksen kustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin tapaturmasta aiheutuvat kulut. Eräällä työpaikalla esimerkiksi pelkät menetetyn työajan kustannukset olivat noin 15 000 euroa. Ne koostuivat muun muassa pelastustoimista, tutkinnasta ja yleisestä hämmingistä. Siihen päälle tulivat vielä menetetyn tuotannon arvo, materiaalivauriot, oikeudenkäynnit ja vakuutusmaksujen korotukset sekä asioiden kuntoon laittamisen kustannukset, jotka ovat tapaturman jälkeen usein huomattavasti suuremmat kuin ennalta ehkäisevien toimenpiteiden kulut.

Valtuutettu voi kääntyä vaikkapa paikallisen työsuojelutarkastajan puoleen, jos asia ei etene työnantajan kanssa. Parhaimmassa tapauksessa ongelma ratkeaa viranomaisen neuvojen pohjalta tai ylimääräisen työsuojelutarkastuksen avulla. Jos viranomaisen puoleen kääntyminen ei tunnu mielekkäältä, apua voi löytyä ammattiliitosta.

Työilmapiirin kannalta työsuojeluvaltuutetun asema voi olla vaikea. Vaikka hänen tehtäviinsä kuuluukin ottaa esille epäkohtia ja hänen irtisanomissuojansa on siksi hieman tavallista parempi, silmätikuksi joutuminen voi tehdä elämän työpaikalla kovin hankalaksi. Silloin kyseessä on tyypillinen vaikutus ilman valtaa -tilanne.

Vaikuttaminen ilman valtaa vaatii aikaa. Vuosi on lyhyt aika, kun lähdetään liikkeelle nollatilanteesta. Sitkeys on avainsana, toisinaan tuloksia alkaa näkyä vasta 3–5 vuoden kuluttua.

Lukija kysyi myös tuen ja yhteistyökumppaneiden saamisesta. Koulutukset ja seminaarit ovat hyviä tilaisuuksia verkostoitua, jos valtuutettu pääsee osallistumaan niihin. Myös oman työpaikan kollegoista voi saada arvokkaita arjen tukihenkilöitä. Lisäksi tukea saa alan yrityksistä.

 

Juha Merjama on toimitusjohtaja, Tapaturva Oy

 

Painetussa Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 1/2017 lisäksi juttu: Mikä neuvoksi, jos työsuojelu ei innosta