“Noin miljoona suomalaista työskentelee työpaikoilla, joissa käytetään erilaisia kemikaaleja tai joiden työprosessissa syntyy pölyä, höyryjä tai muita kemiallisia tekijöitä. Altistuksen estämiseen on keinoja, mutta ammattitautien ja koettujen haittojen määrä kertoo, että asiaan ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota”, sanoo ylitarkastaja Kirsi Kyrkkö sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Kemikaalialtistumisen haittoja kokevien määrää on vaikeaa arvioida tarkasti, mutta esimerkiksi pölystä kärsii noin 200 000 työntekijää ja liuottimista, kaasuista ja ihoa ärsyttävistä aineista jokaisesta noin 75 000 työntekijää.

Kyrkkö muistuttaa, että riskien arviointi ja niiden hallinta sekä työntekijöiden ohjaaminen turvallisiin työtapoihin kuuluvat työnantajan velvollisuuksiin.

Ensimmäinen vaihe riskien taltuttamisessa on tunnistaa kemialliset riskit ja vaaran paikat kaikissa tuotannon vaiheissa ja tilanteissa. Seuraavaksi arvioidaan, mitä vaarojen hallitsemiksi voidaan tehdä. Kun työtavat ja -prosessit saadaan kuntoon, altistuminenkin on minimissään.

“Turvallinen ympäristö rakennetaan työpaikalla yhdessä. Apua kannattaa pyytää työterveyshuollosta ja muilta työhygienian asiantuntijoilta. Yksi työterveyshuollon tehtävä on tehdä kehittämisehdotuksia työpaikkaselvitystä laadittaessa. Terveydenhuollon ammattilaiset vastaavat aina myös työntekijöiden yksilöllisen tilanteen ja herkkyyden arvioinnista”, Kyrkkö toteaa.

Käyttöturvallisuustiedotteet antavat paljon tietoa kemikaalien terveysvaikutuksista, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Yhtä tärkeää on selvittää työn eri vaiheissa syntyvät altisteet. Kyrkön mukaan työpaikan tilanteesta saa usein sormituntuman pelkästään katsomalla ympärilleen.

“Turvallinen työpaikka on yleensä siisti. Esimerkiksi pöly sitoo haitallisia aineita, ja jos työtilat ovat paksun pölyn peitossa, se kertoo jo altistumisen vaarasta.”

Kemikaaleja voidaan joskus korvata haitattomammilla vaihtoehdoilla ja altisteita tuottavat työvaiheet voidaan eristää suljettuun tilaan tai niiden riskejä voidaan minimoida ilmanvaihdon ja hygienian avulla. Jos turvallista tasoa ei saavuteta näin, tarjolla on oltava henkilönsuojaimia.

Kemikaaleja tarvitaan tuotannossa, joten altistumisen nollatasolle työpaikoilla ei yleensä päästä. Altistukselle on kuitenkin asetettu rajat, joita ei saa ylittää. Kyrkkö korostaa, että haitat on tunnistettava työpistekohtaisesti. Tarvittaessa riskinarvioinnissa voidaan käyttää apuna muun muassa ilmasta tehtäviä pitoisuusmittauksia ja työntekijöiltä otettuja veri- ja virtsakokeita.

Altistuminen kemikaaleille ja pölyille on vähentynyt suomalaisilla työpaikoilla viimeisten 10–20 vuoden aikana. Joidenkin riskien väistyessä tulossa voi silti olla toisia, sillä käyttöön tulee koko ajan uusia aineita. Kyrkön mukaan tilanne on kuitenkin parantunut EU:n kemikaaliasetuksen (REACH) myötä.

“Markkinoille saa tuoda vain turvallisia tuotteita, ja REACH sisältää yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mitä eri tahojen on tehtävä turvallisuuden varmistamiseksi. Suomen kemikaalilaki on uudistettu vastaamaan näitä vaatimuksia.”

Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tehtävä on valvoa, että työpaikan riskit on arvioitu ja työpaikkaselvitys tehty ja että työterveyshuoltosopimus on asianmukainen.

Lisäksi selvitetään muun muassa se, vastaako työnantajan antama opetus ja ohjaus turvallisen työnteon vaateisiin. Jos lääkäri havaitsee työntekijällä ammattitaudin, siitä tehtävä ilmoitus lähetetään sekin työsuojelun vastuualueille toimenpiteitä varten.
(Lähteenä sosiaali- ja terveysministeriön ajankohtaisia sosiaali- ja terveyspoliittisia aiheita käsittelevä kirjoitussarja “Yläkulma”. Poiminnat Paula Mannosen kirjoittamasta tekstistä.)