Blogi

Työn mielivaltainen mielettömyys

Moi! Minun nimeni on Pete. Työskentelen Euroopan parhaassa työpaikassa. Tittelissäni lukee ”johtaja”. Minulla on täysi mahdollisuus tehdä sellaista työtä, mitä itse haluan. Lisäksi saan päättää itse työhöni liittyvistä asioista. Kukaan ei vahdi eikä syynää tekemisiäni. Edellisten lisäksi koen, että saan oikeudenmukaisen korvauksen tekemästäni työstä. Minulla on siis kaikki ihan uskomattoman hyvin!

Vai onko?

Vuosi sitten sain diagnoosin kohtalaisesta masennuksesta ja työuupumuksesta. Lankani olivat palaneet loppuun eikä unilaturini enää toiminut. Tekemättömien töiden lista vei energian päivisin ja käsittelemättömät asiat valvottivat öisin. Matka supersuorittamisesta saamattomuuteen sujahti huomaamatta.

Minut valtasi näköalattomuus. Vaikka toisinaan oli aikaa tehdä tekemättömiä töitä, en tunnistanut niitä. Samalla lähimuistini meni epäkuntoon. Palaverissa lupaamani asiat unohtuivat välittömästi palaverin päätyttyä. Ja niin muutama päivä palaverin päättymisen jälkeen kollegan esittämä kysymys lupaamani asian hoitamisesta sai aikaan vain ahdistuksen. En ollut muistanut tehdä asialle mitään. Näköalattomuuden ja huonomuistisuuden kruunuksi tuli kykenemättömyys tarttua toimeen. Vastaus sähköpostiin tulleeseen soittopyyntöön lykkääntyi, kunnes oli jo liian noloa soittaa. Soittopyyntö jatkoi kummittelua saapuneiden postien joukossa kuitenkin vielä viikkoja, ennen kuin laitoin sen lopulta roskiin.

Tunsin itseni hyödyttömäksi alisuorittajaksi ja olin isosti pettynyt itseeni. Saamani korvaus tekemästäni työstä ahdisti, koska en kokenut olevani sen arvoinen. Oli vaikea kohdata kollegoja. Oli vaikea katsoa itseäni peilistä. Minusta oli tullut ihminen, jollaista en ole koskaan voinut sietää. Koin olevani laiska ja saamaton.

Vai olinko sittenkään?

Suomalaisen suvun vesana minun oli lähes mahdotonta pyytää apua tai edes kertoa kenellekään ongelmistani. Lopulta kuppi tuli kuitenkin täyteen ja oli pakko avautua jollekin. Ensimmäisten kuulijoiden joukossa oli Mikko, ystävä ja esimies. Hän vastasi hätähuutooni viipymättä: “Työhyvinvointi on vahvasti alisteinen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Hoida itsesi rauhassa kuntoon. Kyllä me sinun työt saadaan järjestymään.”

Nyt on takana vuosi psykoterapiaa, psykiatrin tapaamisia, työpaikan tarjoamaa uravalmennusta, ystävien ja perheen tukea sekä omaa tahtoa ottaa itsestään selvää ja ymmärtää asioita paremmin. Tämän tukiverkon avulla olen päässyt uuden näkökulman äärelle. Tunne laiskuudesta ja saamattomuudesta on vaihtunut kysymykseksi laiskuuden, uupumuksen ja taidottomuuden vaikutuksesta omaan suorituskykyyni. Olen ymmärtänyt, että en ole laiska, mutta olen edelleen hiukan uupunut. Mutta ennen kaikkea olen ymmärtänyt, että taitoni ovat puutteelliset.

Olen oivaltanut, että en osaa tehdä töitä!

Minun työni on ajasta ja paikasta riippumatonta. Sen lisäksi se on sisällöltään omissa käsissäni. Minulla ei ole ensimmäistäkään mittaria tai ylhäältä päin tullutta tavoitetta. Toistuvat ja työtä rytmittävät hallinnolliset tehtävät vievät aikaani alle kuusi tuntia kuukaudessa.

Minun työni on täysin rakenteetonta sisällöltään ja riippumatonta ulkopuolisesta ohjauksesta.

Tämä ajatus löi minut ällikällä. Ajasta, paikasta ja sisällöstä riippumaton luova työ tarvitsee ympärilleen johtamista! Itsensä johtamista! Se tarvitsee rutiineja ja rakenteita. Näiden elementtien aikaansaamiseksi on osattava johtaa itseään. Taitavalla itsensä johtajalla tulee olla itsekuria, keskittymiskykyä, suunnitelmallisuutta, toistuvuutta ja viisautta tehdä oikeita valintoja.

Oli uskomattoman helpottavaa huomata, että en olekaan laiska ja saamaton. Olenkin taitamaton. Olen sellaisessa toimintaympäristössä, jossa en ole ennen ollut ja johon niin harva koulu ihmisiä valmistaa. Nyt minun on aika opetella johtamaan itseäni ja tekemään töitä – uudella tavalla ja uusilla itse itselleni kirjoittamilla säännöillä.

 

PS. Hentoisella kaiholla muistelen opiskeluaikaani taksinkuljettajana. Siinä työssä oli selvästi määritelty sisältö, rakenne ja aikarajat. Jo silloin tärkein supervoimani, taitoni olla ihmisten kanssa, oli valttia.

 

Twitter: @petrisu

Teksti on alun perin julkaistu Petri Suhosen työnantajan Vincitin blogisivulla.

Katso Petri Suhosen haastattelu Yle Areenassa (esitetty Ylen aamu-tv:ssä 7.11.2016).

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje