Kuuntelen ihmisten puhetta työpäivistään ja elämästä: erityislapsi, yksinhuoltajan arkea, murrosikäisten nuorten valvomis- ja muita haasteita, vakavasti sairastunut puoliso, päivähoidosta saadut täit ja flunssat, jotka sotkevat päiviksi tai viikoiksi perheen normaalin arjen.

Hyvää mieltä syntyy lasten onnistumisista koulussa ja harrastuksissa, nuorten itsenäistymisestä, perhejuhlista, matkoista, rentouttavista hetkistä lemmikkieläimen kanssa. Kullakin on omat tyytyväisyyden aiheensa.

24 tuntia vuorokaudessa ei monilla tunnu riittävän siihen, mitä kaikkea olisi tarpeen saada aikaan. Mistä nipistää asioita pois ja millä tavalla?

OLEN VIERAILLUT ERI ALOJEN TYÖPAIKOILLA ja haastatellut luottamushenkilöitä, yritysten johtoa ja työhyvinvoinnin vastuuhenkilöitä. Olen kysellyt heiltä, mitä ratkaisuja työpaikalla on tehty arjen tukemiseksi. Onko tehty niin paljon kuin voidaan, vai pystyisikö kehittämään vielä lisää?

Usein vaaditaan rakenteita ravistelevaa, pitkäjänteistä kehittämistyötä organisaatiossa, jotta saadaan tuettua ihmisten jaksamista ja työn ja muun elämän kierteitä, tehostettua ajankäyttöä ja lisättyä joustoa arkipäiviin. Mutta joskus riittävät pienetkin muutokset työpaikan asenteissa ja käytännöissä.

On upeaa, kun lapsiperheellinen sairaanhoitaja saa lyhentää työvuoroaan aamusta ja iltapäivästä, mikä auttaa häntä viettämään aiempaa enemmän aikaa lasten kanssa. Jos etätyö ei ole ammatissa mahdollinen, ovat muut työpaikan tarjoamat keinot tarpeen.

Inhimilliset työaikajärjestelyt kannattaa ottaa käyttöön, kun ikääntyvien vanhempien hoito alkaa niellä yhä suuremman osan työntekijän vapaa-ajasta. Tilapäisesti ehkä jaksaa hoitaa vanhempien arkea kokoaikaisen työnsä ohessa mutta pitkään siihen ei kykene väsymättä. Päivät ja illat voivat tuntua yhdeltä juoksemiselta. Mieli kärsii kiireestä, keho verenpaineen noususta ja muista stressioireista.

TOIMIVA PARANNUS VOI OLLA UUSI TYÖVUOROSUUNNITTELUN JÄRJESTELMÄ, lyhennetty työaika, pidempi poissaolo perhesyystä tai myönteinen suhtautuminen etätyöskentelyyn, ja tietysti etätyömahdollisuudet myös käytännössä.

Moni pienten lasten tai alakoululaisten vanhempi toivoo lyhennettyä työpäivää tai työviikkoa, ainakin jonkin jakson ajaksi. Tämä voi onnistua taloudellisesti esimerkiksi joustavan hoitorahan tai osittaisen hoitorahan avulla. Korvaus ei ole kovin iso, mutta se auttaa jonkin verran kuukausi- ja vuositasolla.

Työajan lyhentämisen ei kuitenkaan pitäisi johtaa siihen, mihin se monissa asiantuntija- ja esimiestehtävissä vie: huomaa tekevänsä entisen työmäärän aiempaa tiiviimmässä ajassa ja pienemmällä palkalla.

PERHEYSTÄVÄLLISYYEEN TÄHTÄÄVÄSSÄ SAIRAALAORGANISAATIOSSA tehtiin vuodessa paljon uudistuksia. Vakituisen varahenkilöstön määrää lisättiin. Uuden työvuorojärjestelmän avulla työntekijät pystyivät vaikuttamaan aiempaa paremmin työvuoroihinsa. Työaikapankki kytkettiin vuorosuunnittelujärjestelmään.

Kun muutkin ammattiryhmät kuin lääkärit saavat vaihtaa lomarahansa vapaiksi, tasapuolinen ja yhdenvertainen kohtelu vahvistuu.

Viestintä, joka kannustaa sovittamaan entistä paremmin yhteen perheen ja työn, tuottaa sairaanhoitopiirissä jo tulosta. Perhe ymmärretään laajasti niin, että se on paljon muutakin kuin lapsiperhearkea. Perheiden monimuotoisuus tunnistetaan.

Osa muutoksista on seurausta siitä, että henkilöstö on haastanut lähijohtajia ja jumiutuneita asenteita. On haluttu luopua toimimattomista tavoista ja vanhakantaisista näkemyksistä.

TYÖ, PERHE JA MUU ELÄMÄ vaikuttavat toisiinsa dominoefektin tavoin, joten palojen sijoittelulla on paljon väliä. Kyse on ajankäyttö- ja arvovalinnoista sekä ratkaisuista: työntekijän ja työnantajan tahdosta tuottaa hyvää arkea itselle ja läheisille sekä elää sitä todeksi.

VTM Anna Kokko toimii Väestöliitossa erityisasiantuntijana, aiheena perheen ja työn yhteensovittaminen ja niihin liittyvät tasa-arvokysymykset.

Muita Annan blogeja voit lukea täältä.

Katso myös:
Perhe ja työ ─ Väestöliitto
Perheystävällinen työpaikka -ohjelma