Teho-osaston väki opetteli koronahoidon keväällä

Facebooktwitterlinkedin

Taudin jyllätessä voimme ottaa oppia sairaaloiden toimintamalleista. Kun kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä suojautuen ja aseptiikkaa noudattaen, tartuntariski pienenee.

Helsingin Meilahden tornisairaalassa sijaitsevasta teho- ja tehovalvontaosastosta M1:stä tehtiin Suomen ensimmäinen koronateho-osasto heti epidemian alussa maaliskuussa. Korkeimman epidemiahuipun aikaan osastolla hoidettiin samanaikaisesti pariakymmentä potilasta.

– Saimme tietoa epidemian leviämisestä ja ehdimme ohjeistaa, miten koronaa sairastavan potilaan hoidossa tulee suojautua, kertoo sairaanhoitaja Nina Ruottinen, joka toimii osaston hygieniavastaavana.

– Teimme osastollemme omat kuvalliset ohjeet suojavarusteiden pukeutumisesta ja riisumisesta. Ohjeidemme pohjana ovat HUSin infektioiden torjunnan ohjeistukset, hän jatkaa.

Tartuntataudeilta suojautumiseen oli jo osaamista, koska henkilökunta oli tottunut hoitamaan esimerkiksi tuberkuloosia sairastavia. Puolet henkilökunnasta tuli muista yksiköistä, ja uusille työntekijöille teho- ja eristyspotilaiden hoito ei ollut tuttua. Siksi henkilöstöä koulutettiin heidän hoitoonsa.

Nyt työ on jouhevaa ja suojainten käyttö rutinoitunutta, mikä parantaa hoidon tehokkuutta ja laatua, mutta lisää myös työtyytyväisyyttä.

Hoito on tiimityötä

Verkostoituminen ja hyvät suhteet muihin osaajiin ovat keskeistä työssä, korostaa Ruottinen, joka työskentelee yhteistyössä muun muassa hygieniahoitajan kanssa. Ruottinen itse on puolestaan päässyt jakamaan tietämystään Kirurgisen sairaalan työntekijöille.

Tehohoitoon osallistuu lukuisa joukko ammattilaisia: hoitajia, avustavia hoitajia, välinehuoltajia, laitoshuoltajia, lääkäreitä ja osastolla vierailevia konsultoivia lääkäreitä. Siksi myös suojatarvikkeita tarvittiin epidemiahuipun aikaan runsaasti.

– Saimme hoitologistikon auttamaan materiaalitoimituksissa. Tarvikkeet täydennettiin päivittäin ja pinnat pyyhittiin kahden tunnin välein. Kun huoltotarve oli suurin, myös välinehuoltajat ja laitoshuoltajat tekivät kolmivuorotyötä.

Tarkka pukeutumisjärjestys suojaa itseä ja muita

Pukeutumisessa ja riisumisessa on tarkka järjestys, mikä suojaa hoitajaa tartuttamasta potilasta ja itseään.

Työpaikalle tullessaan Nina Ruottinen vaihtaa päälleen sairaalan työvaatteet. Erilliset koronan hoitamiseen käytettävät suojavarusteet hän pukee vasta ennen niin sanottuun kohorttitilaan siirtymistä. Pukeutumistilassa hän desinfioi kädet sekä kiinnittää hengityksensuojaimen (FFP3 tai FFP2) ja tarkistaa sen tiiviyden.

– Hengityssuojain on tiukka, eikä siihen saa koskea sen pukemisen jälkeen. Se poistetaan vasta sulussa ennen poistumista osaston muihin, ”puhtaisiin”, tiloihin, Ruottinen kertoo.

Seuraavaksi hän pukee hiussuojaimen ja suojalasit. Tämän jälkeen hän desinfioi kädet uudestaan, mikä toimii varotoimena, jotta kasvojen läheisyydessä olevat mikrobit eivät siirry eteenpäin. Sitten vuorossa on suojatakki tai hihallinen muoviesiliina sekä käsien desinfiointi ennen kohorttiin siirtymistä.

Desinfiointiainetta kuluu

Sairaalassa luotetaan käsienpesuun ja alkoholipohjaisiin desinfiointihuuhteisiin infektioiden torjunnassa.

– Alkoholipohjaiset käsidesit ovat teholtaan ja nopeudeltaan ylivertaisia sairaalakäytössä. Alkoholittomia käsihuuhteita ei sairaaloissa pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta käytetä, toteaa osastonylilääkäri Veli-Jukka Anttila HUSin infektiosairauksien yksiköstä.

Käsiä desinfioidaan toistuvasti, myös ennen suojakäsineiden pukemista. Suojakäsineitä tarvitaan lähihoidossa, mutta ne riisutaan heti lähihoidosta pois siirryttäessä ennen kuin kosketellaan esimerkiksi tietokoneen näppäimistöä.

Hoitajat osaavat luonnollisesti aseptiikan eli toimintatavat, joilla pyritään ehkäisemään infektioiden syntyä ja leviämistä.

– Meillä on periaate, että jokainen pitää omat mikrobinsa. Siksi huolehdimme potilaiden välisestä välimatkasta ja huolellisesta desinfektiosta potilaiden välissä, Ruottinen sanoo.

Potilaat ovat jatkuvassa tarkkailussa

Koronapotilaat ovat usein huonokuntoisia teho-osastolle tullessaan ja tarvitsevat yleensä kiireellistä hengitysvajauksen hoitoa. Hengityskonehoitoa aloitettaessa tarvitaan ainakin kolme hoitajaa ja lääkäri. Potilaan tila täytyy saada vakaantumaan mahdollisimman nopeasti.

Teho-osaston potilas ei ole koskaan yksin. Häntä ei ainoastaan seurata valvomosta tai monitoreista, vaan omahoitaja on aina muutaman metrin säteellä potilaasta. Hoitaja tuntee potilaan tilan tarkasti.

Hoitotoimenpiteet tehdään pääosin päiväaikaan. Yöaika pyritään rauhoittamaan hoidoilta, jotta potilas saa levätä. Koronapotilas on yleensä osan ajasta vatsamakuulla hapettumisen parantamiseksi.

Hoito toteutetaan mahdollisimman kevyessä sedaatiossa. Sedaatio tarkoittaa potilaan rauhoittamista keskushermoston toimintaa vaimentavilla lääkeaineilla. Sitä tarvitaan, koska ihminen sopeutuu yleensä huonosti hengityskonehoitoon.

– Hengitysputki saattaa yskittää aluksi, koska se ärsyttää kurkkua. Jos potilas on levoton ja liikehtii, hän kuluttaa myös tavallista enemmän happea. Tämä tilanne huonontaa koronapotilaan valmiiksi alhaista hapettumista. Sedaatiolla pyritään siihen, että potilaan olisi helpompi olla hengitysputken kanssa, Ruottinen sanoo.

Sairastumiselta on vältytty

Nina Ruottinen ei pelkää itse sairastuvansa koronaan. Sen sijaan hän on huolissaan riskiryhmään kuuluvien läheistensä puolesta eikä siksi ole tavannut heitä koronapotilaita hoitaessaan.

Ruottiselle tehtiin keväällä sekä koronatesti että vasta-ainetesti, ja niiden perusteella hän ei ollut sairastanut koronaa. Vaikka sairaalassa ollaan alttiina taudille, huolellinen suojautuminen ja tarkka ohjeiden noudattaminen suojaavat tartunnalta.

– Kun olemme hoitaneet tuberkuloosipotilasta, olemme vuorotelleet potilaan hoitajia, jotta altistusaika olisi mahdollisimman lyhyt. Kun osastollamme oli pelkkiä koronapotilaita, hoitajien vuorotteluun ei ole ollut mahdollisuutta. Meillä ei ole yhtään tehohoitajaa tai muutakaan henkilökuntaa sairastunut työpaikalla koronaan, vaikka altistuimme virukselle päivästä toiseen useita tunteja.

Hyvä käsihygienia ehkäisee tauteja

Tartuntojen ehkäisemiseksi arkiympäristössä on tärkeintä noudattaa hyvää hygieniaa ja turvavälejä.

– Kun näen, miten maskeja tai suojakäsineitä käytetään arjessa, en usko niiden tehoon tartunnoilta suojautumisessa. Kertakäyttöisiä suojaimia saatetaan käyttää useita kertoja. Maski saattaa roikkua auton takapeilissä tai lojua penkillä, Ruottinen kuvailee.

Hän muistuttaa, että ainoastaan suojainten oikeanlainen käyttö estää mikrobien leviämisen.

Ruottinen ei käytä maskia kauppareissuilla ruuhka-aikojen ulkopuolella, mutta pukisi sen täyteen metroon tai bussiin.

– Menen kauppaan puhtain käsin ja vältän käsien viemistä kasvojen alueelle. Pidän huolen turvaväleistä ja yskin hihaan tarvittaessa. Puhdistan kädet kaupasta poistuttaessa. On tärkeä muistaa, ettei kasvoja kosketella eikä sairaana liikuta ihmisten ilmoilla. Kaupassa ei pidä näpelöidä muita kuin omia ostoksiaan.

Ruottinen kiittelee, että koronanpelko on parantanut käsihygieniaa. Käsienpesu on paras tapa suojautua arjessa mikrobeilta.

– Meillä ei ole ollut kausi-influenssapotilaita lainkaan koronan aikana. Toivoisin, että tiheä käsienpesu jäisi ihmisille pysyväksi käytännöksi.

 

Teksti: Kirsi Väisänen
Kuvat: Petri Hänninen

Facebooktwitterlinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *