Lääkärit kirjoittavat samantyyppisistä vaivoista kärsiville työntekijöille eri pituisia sairauslomia. Uusi suositus pyrkii tasaamaan vaihtelua. Se kehottaa ottamaan huomioon myös potilaan työn kuormittavuuden.

– Suosituksen toivotaan tukevan arviointien yhteydessä käytäviä keskusteluja, arviointien osuvuutta, sairauspoissaolon vaihtoehtojen punnitsemista sekä vähentävän tarpeetonta, arvioijasta riippuvaa vaihtelua, kertoo suosituspaneelin puheenjohtaja, lääketieteen tohtori, dosentti Jorma Komulainen.

Lähtökohtana työkyvyn arviointi

Lääkäreitä ohjataan tekemään ensin arvio työntekijän työkyvystä. Jo sairauspoissaolokauden alkaessa tulee harkita mahdollisuutta palata terveydelle sopivaan työhön, koska yleensä työ tukee terveyttä ja työkykyä. On huomattu, että pitkät poissaolot esimerkiksi mielenterveyden häiriöissä voivat haitata paranemista.

Arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös potilaan kokonaistilanne. Käytännössä monet tekijät työssä ja vapaa-ajalla vaikuttavat potilaan kuormittumiseen, toipumiseen ja hänen kykyynsä tehdä sairauden aikana työtä. Keskustelemalla potilaan kanssa voidaan hakea parhaita ratkaisuja.

– Tieto työn vaatimuksista ja työssä selviytymisestä tulee potilaalta itseltään. Työkyvyttömyyden pitkittyessä lääkärin tulee hyödyntää työterveyshuoltoa, joka auttaa eteenpäin työkyvyn selvittämisessä ja sitä tukevien ratkaisujen hakemisessa, sanoo suosituspaneelin jäsen, lääketieteen tohtori Kari-Pekka Martimo.

Suosituksen mukaan lääkäri perustelee kannanottonsa potilaalle. Hän myös neuvoo, miten sairauspoissaoloa tulee käyttää toipumisen tukemiseksi ja millaista kuormitusta työssä ja vapaa-ajalla tulee välttää. Työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus tai vamma hoidetaan hoitosuositusten ja hyvien käytäntöjen mukaisesti.

Varhainen työhön paluu voi edistää toipumista

– Tieteellinen näyttö sairauspoissaolojen vaikutuksista ja tarkoituksenmukaisesta pituudesta on toistaiseksi niukkaa. Tiedetään, että toisaalta työ itsessään tukee terveyttä ja työkykyä. Toisaalta lääketieteellisesti perustellun sairauspoissaolon käyttämättä jättäminen saattaa hidastaa tai vaarantaa toipumista. Sairauspoissaolo on myös osa sosiaaliturvaamme, ja siihen liittyvät kriteerit on laissa määritelty, Martimo jatkaa.

Viimeistään sairauspoissaolokauden pitkittyessä tulee arvioida, miten esimerkiksi kuntoutuksella tai työtä muokkaamalla voidaan tukea työntekijää työhön paluussa.

– Pitkittyviin sairauspoissaoloihin liittyy aina uhka pysyvästä työkyvyttömyydestä. Tätä voitaisiin ehkäistä oivaltavalla sairauspoissaolojen vaihtoehtojen käyttämisellä. On tärkeää, että osasairauspäiväraha, työkokeilu, työeläkekuntoutus ja Kelan kuntoutus ovat lääkärille keinoina tuttuja. Paras asiantuntemus asiasta on työterveyshuollossa, jossa voidaan arvioida mahdollisuuksia esimerkiksi työn ja työajan muokkaamiseen, asteittaiseen työhön paluuseen ja osasairauspäivärahaan, kertoo suosituspaneelin jäsen, lääketieteen tohtori, dosentti Leena Ala-Mursula.

Arviointi vaikeutunut Suomessa ja maailmalla

Sairauspoissaolon tarpeen arvioinnin tiedetään vaikeutuneen viime vuosina. Ongelma on kansainvälinen, ja monissa maissa on laadittu siihen ohjeita. Suomessa sairauspoissaolojen arviointia on alettu systemaattisesti opettaa lääketieteen peruskoulutuksessa vasta viime vuosina.

Muun muassa näyttö sairauspoissaolojen mahdollisista haitoista on herättänyt pohtimaan käytäntöjä. Samaan aikaan työelämässä on luotu toimintamalleja työn ja terveyden yhteensovittamiseksi ja työurien tueksi. Mahdollisuus sairauspoissaolojen vaihtoehtoihin haastaa osaltaan arvioinnin osaamista.

Sairauspoissaolon tarpeen arvioinnin Käypä hoito -suositus tehtiin, koska haluttiin yhtenäistää lääkärien käytäntöjä ja levittää uusinta tietoa aiheesta. Arvioinnin selkeät periaatteet ja lausuntojen korkea laatu tukevat myös oikeusturvan toteutumista muun muassa sosiaaliturvan näkökulmasta.

Tutustu Sairauspoissaolon tarpeen arvioinnin Käypä hoito -suositukseen.

Lähde: Duodecim 20.8.2019