Työhyvinvointi

Sosiaalityöntekijät rasittuvat muita kuntatyöntekijöitä enemmän

| Teksti: Merja Karjalainen | Kuva: Thinkstockphotos

Sosiaalityöntekijöiden sairauspoissaolot johtuvat muita ammattiryhmiä useammin mielenterveyden ongelmista. Verrattuna psykologeihin, erityisopettajiin ja lastentarhanopettajiin sosiaalityöntekijöillä on jopa kaksinkertainen riski joutua mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömäksi. Tämä tutkimushavainto pätee sekä Suomeen että Ruotsiin.

Vaikka sosiaalityölle ominaiset kuormitustekijät tunnetaan, niihin ei osata riittävästi puuttua. Sosiaalityöntekijöillä sairauspoissaoloja on enemmän kuin muilla kuntatyöntekijöillä.

Tiedot käyvät ilmi Työterveyslaitoksen kunta-alaa koskevasta tutkimuksesta, johon osallistui yli 120 000 sosiaalityöntekijää, psykologia, erityisopettajaa ja lastentarhanopettajaa Suomessa ja Ruotsissa 2005–2012.

– Sosiaalityöntekijöistä 21 prosentilla oli ollut 6–7 vuoden seurannan aikana vähintään yksi yli 14 päivän pituinen mielenterveysongelmasta johtuva työkyvyttömyysjakso. Muilla ammattiryhmillä osuus vaihteli 14–16 prosentin välillä, kertoo erikoistutkija, professori Paula Salo  Työterveyslaitoksesta.

Sosiaalityöntekijöiden työkyvyttömyysriski on ollut koholla jo pitkään. Ero muihin ammattiryhmiin on havaittavissa koko tutkimusjakson ajan 2005–2012.

Sosiaalityölle tyypilliset kuormitustekijät liittyvät muun muassa työolosuhteisiin, työn piirteisiin, työyhteisön ja organisaation toimintatapoihin ja työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen.

Suomalaisia sosiaalityöntekijöitä kuormittavat erityisesti resurssipula, kiireinen työtahti, asiakasvastuu ja asiakkaiden moniongelmaisuus. Sosiaalityön vaativuuden vuoksi työssä jaksamista tukevien voimavarojen merkitys korostuu.

– Vaikka tarvetta sosiaalityön resurssien lisäämiseen on, esimies ja työyhteisö voivat myös itse kehittää työtä. Kehittämistyölle pitää kuitenkin muistaa varata aikaa, sanoo Salo.

Tutkimushankkeen yhteydessä järjestetyissä työpajoissa sosiaalityön tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat työn määrä, työn organisointi ja esimiestyö. Avoin ja kehittämistä tukeva ilmapiiri työyhteisössä muodostuu usein pienistä asioista, kuten aktiivisesta yhdessä tekemisestä, keskustelusta, läsnäolosta ja työasioissa tukemisesta.

– Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota paitsi työhyvinvoinnin vuoksi myös sosiaalipalvelujen laadun varmistamiseksi.  Sosiaalityöntekijät vaikuttavat voimakkaasti asiakkaidensa elämään ja vaikuttamalla työntekijöiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa myös asiakkaiden hyvinvointiin, Salo muistuttaa.

 

Linkki tutkimusraporttiin Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi.

 

Työterveyslaitos selvitti sosiaalityöntekijöiden työolojen kuormittavuutta ja työkyvyttömyyttä vuosina 2005–2012. Tutkimukseen kuului 4 800 suomalaista ja 119 000 ruotsalaista sosiaalityöntekijää, psykologia, erityisopettajaa ja lastentarhanopettajaa. Aineisto käsitti rekisteritiedot sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä. Tutkimus on osa Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimusta, ja se toteutettiin yhteistyössä Työterveyslaitoksen, Turun ja Itä-Suomen yliopistojen sekä ruotsalaisen Karolinska Instituten kanssa. Hanketta rahoitti Työsuojelurahasto.

 

(Lähteenä Työterveyslaitoksen tiedote.)

Kommentit

  1. Tämä on täysin totta. Työuupumukselle ei ole tautiluokitusta, joten uupumus täytyy diagnosoida masennukseksi ja stressireaktioksi ts. mt-onglemiksi.

  2. Kyse on, ettei työnohjaus ole kaikkialla kunnossa, myötätuntouupumus ja “repun” täyttyminen vaikuttavat monen sosiaalityöntekijän jaksamiseen. Mielestäni sijaisuusvaatimuksen väljentäminen ei helpota tilannetta, vaan asiaa tulisi lähestyä mitoittamalla asiakasmäärät sosiaalityölle kuten terveydenhuollossa. Työn kuormittavuus ajaa loppuun, vähemmän koulutettu sijainen vain tuottaa toisille lisätyötä. Asiakasmäärän määrittäminen ja sosiaalityöntekijöiden määrän lisääminen mahdollistaa työn tekemisen niin kuten opetetaan.

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje