Toisenlainen johtamiskirja

Miksi niin monesta epäpätevästä miehestä tulee johtaja? — Ja miten korjata tämä? Tomas Chamorro-Premuzic. Vastapaino 2020, 32,95 €, äänikirja 33,95 €

Johtamiskirjan kirjoittaja Tomas Chamorro-Premuzic on työpsykologian professori, joka on erikoistunut persoonallisuustesteihin ja johtajuuden kehittämiseen. Hän uskoo, että johtajien valinnassa arvostetaan liikaa leimallisesti miehisiä piirteitä.

Karismaattisuutta painotetaan, vaikka se ei lisää kenenkään osaamista. Aitoa kyvykkyyttä ei osata erottaa liiallisesta itseluottamuksesta, joka tuntuu olevan tyypillisempää miehille.

Naisten johtajapotentiaalia Chamorro-Premuzic perustelee muun muassa ammatillista kiinnostusta koskevilla ­sukupuolieroilla. Johtaminen on kui­tenkin enimmäkseen työskentelyä ihmisten kanssa, ja naiset ovat siitä kiinnostu­neempia. Kirjailijan mukaan naiset osaavat myös sitouttaa työn­tekijöitään paremmin kuin miehet.

Naisille usein esitettyihin neuvoihin olla aktiivisempia ja itsevarmempia, keskittymään urakehitykseensä ja jopa teeskentelemään muuta kuin ovat professori suhtautuu kielteisesti. Sillä saavutettaisiin hänen mukaansa vain lisää huonoja johtajia.

Mikä sitten tekee hyvän johtajan? Chamorro-Premuzicin mukaan persoona ja älykkyys vaikuttavat. Tunne­älykkäät ovat parempia motivoimaan muita. Itsereflektiota ja itsehillintää tarvitaan. Valmennus ja palaute vievät johtajaa eteenpäin kehittymisessä.

Esimerkin avulla huipulle

​Pikkupomosta johtajaksi. Nuoren naisen uraopas. Helena Kastikainen. S & S 2020, paperikirja ja äänikirja 32 €, sähköinen kirja 25 €

Monesti työntekijät ovat sitä mieltä, että johtajien olisi hyvä kokeilla johtamaansa työtä käytännössä. Helena Kastikainen on työssä oppinut johtamisen ammattilainen, jolta lukio jäi kesken ja joka ei ole käynyt korkeakouluja. Hän on siivoojana, tarjoilijana ja myyjänä työskennellyt merkonomi, joka nousi 23-vuotiaana sadan ihmisen johtoon, tavaratalojohtajaksi K-City­marketiin. Olen kantapääopiston käynyt, hän itse toteaa.

Kirjassaan Pikkupomosta johtajaksi Kastikainen kuvailee vetävästi työelämässä kohtaamiaan tilanteita, työuransa alkuvaiheita ja kasvamistaan johtajaksi – epävarmuuttaan, keskenkasvuisuuttaan ja epäonnistumisiaan peittelemättä. Kertojan tarina on vastustamaton rehellisyydessään ja hyväntahtoisuudessaan.

Huolimatta siitä, että Kastikainen ei ole käynyt kouluja, hän uskoo systemaattisuuteen ja suunnitelmallisuuteen itsensä kehittämisessä. Hän korostaa opiskelevansa jatkuvasti omaehtoisesti.

Kirjan keskeisiä neuvoja onkin, että kaikista tekemisistään voi ottaa oppia ja omaa työtään voi käyttää henkilökohtaisen kehittymisen alustana. Paras tapa konfliktien ratkaisuun on myötätunto, avoimuus ja pyrkimys ymmärtää toista. Itsensä tunteminen ja oman itsensä kanssa viihtyminen ovat edellytyksiä sille, että voi nauttia työstään ja elämästään. Silloin ei kannata keskittyä heikkouksiinsa ja vertailla itseänsä muihin.

Näkökulmia riittämättömyyden ehkäisyyn

Riittävän hyvä. Selviytymisopas työelämään. Aurora Airaskorpi. S & S 2020, paperikirja ja äänikirja 30 €, sähköinen kirja 24 €

Yhä useampi uupuu jo heti työuran alussa. Syytä tähän on etsitty paitsi työelämän ja opiskelujen tiukentuneista vaatimuksista, joihin on vaikea yltää, mutta myös sosiaalisen median välittämistä ideaaleista, jotka ruokkivat vertailua.

Vaikka työn rajojen asettaminen kuuluu organisaatiolle, myös yksilön on hyvä oppia määrittämään, mikä on kohtuullista. Se on osa työtaitoja.

Aurora Airaskorven kirja kannustaa asettamaan rajoja omalle työnteolle ja hyväksymään riittävän hyvän loppu­tuloksen. Ihminen on rajallinen tekemisissään, ja siksi on syytä olla armollinen itselle ja toisille. Oppaassa tarjotaan näkökulmia, joiden avulla voi ehkäistä riittämättömyyttä itsessä ja työyhteisössä.

Riittämättömyyden tunteiden taustalla on usein se, että haluamme tulla nähdyiksi ja haemme ympäristömme hyväksyntää yhä uudelleen.

Aika ajoin on hyvä muistuttaa itselleen, ettei muiden palaute ole aina totuus asioiden tilasta. Yksittäistä ominaisuutta tai suoritusta on hyvin vaikea arvioida objektiivisesti. Ihminen sekoittaa aina kohteesta antamaansa palautteeseen myös omia tunteitaan ja mielikuviaan. Palautteen kysymisen sijaan kannattaa siis ennemmin määrittää tarkkaan oma visionsa ja uskoa omaa arviotaan, kannustaa Airaskorpi.

Somemenestys ei ole sen parempi mittari sille, mitä ihminen oikeasti osaa tai tekeekö hän itseään kiinnostavia asioita. Kirjoittajan mukaan tykkäysten ja klikkien kalasteluun käytetyn ajan voisi käyttää paremmin tutustumalla itseensä, siihen mikä merkitys työllä meille on ja mitä haluaisimme osaamisellamme saada aikaan.

Ammattien tutkailua nuoren silmin

Löydä oma polkusi – nuoren uraopas. Meri Nykänen. Kustantamo S&S 2020, 27,95 €

Mikä sinusta tulee isona? Moni nuori tuskailee asiaa viimeistään yläkoulussa kurssivalintoja tehdessään. Oman alan löytäminen ei ole ihan helppoa.

Tietoa ammateista voi olla kertynyt jonkin verran lähipiiristä tai mediasta. Usein kuitenkin media tarjoaa mielikuvia, joissa ei välttämättä ole totuuspohjaa.

Löydä oma polkusi – nuoren uraopas tarjoaa konkreettista tukea oman tulevaisuuden pohtimiseen. Siinä kymmenen eri ammatin edustajaa kertoo, millainen heidän tyypillinen työpäivänsä on, mistä he työssään pitävät ja miten päätyivät alalle. Jokaisen uratarinan jälkeen on esitelty aukeamallinen ky­seisen alan muita ammatteja.

Kirja on viisas. Se kannustaa tutustumaan itseen ja siihen, mitä pitää elämässä tärkeänä. Se kehottaa jättämään muiden odotukset omaan arvoonsa ja kiinnostumaan rohkeasti erilaisista mahdollisuuksista unohtamatta, että oman suunnan löytämisessä saattaa eksyä välillä harhapoluille.

Tehtävien ja kysymysten avulla kirja herättelee pohtimaan muun muassa omaa oppimistapaa, asenteita, ajan­hallintaa ja elämäntaitoja.

Merkityksellisyys on sisäinen kokemus

Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä. Frank Martela. Gummerus 2020, 29,95 €, äänikirja 15,95 €

Miten sitä oikein pitäisi elämänsä käyttää? Miksi välillä iskee tyhjyyden tunne siitä, ettei elämällä ole mitään varsinaista merkitystä?

Tuttuja ajatuksia kaikille ihmisille jossain vaiheessa elämää, sanoo Frank Martela. Siksi hän onkin kirjoittanut aiheesta kirjan Elämän tarkoitus. Martela on tutkija ja filosofi, joka on perehtynyt jo vuosia erityisesti hyvään ja mer­kitykselliseen elämään.

Kirjassa lähdetään liikkeelle elämän tarkoituksen ja merkityksellisyyden välisestä erosta. Meidän on myönnettävä, että elämä on absurdia eikä universumilla ole välttämättä tarjota yhtä suurta elämän tarkoitusta, joka tyydyttäisi levottoman mielemme. Siksi valmiin tarkoituksen etsimiseen ei kannata tuhlata aikaansa – se vie vain suurempaan eksistentiaaliseen ahdistukseen. Usein tällainen ahdistus valtaa mielen silloin, kun elämässä tapahtuu jotain mullistavaa ihmissuhteissa, hyvinvoinnissa tai työelämässä.

Martelan väite on, että elämästä voi tehdä itse merkityksellistä ja iloista, vaikka olemassaolomme olisikin absurdia. Merkityksellisyys ei kuitenkaan löydy tavoittelemalla kaikin keinoin onnellisuutta itsellemme. Kulttuurimme pursuaa viestejä siitä, miltä onnellinen ihminen ja elämä näyttävät – mutta ne pysyvät lopulta aina saavuttamattomissa.

Mikäli pelkkä henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu ei tee elämästämme arvokasta ja merkityksellistä, niin mikä sitten tekee? Martela sanoo, että elämän merkityksellisyydessä ei ole kyse mistään ihmisen yläpuolella olevista arvoista vaan siitä, millaisten arvojen, tavoitteiden ja päämäärien koemme ohjaavan omaa elämäämme.

Ideana on tunnistaa ne asiat, jotka saavat oman elämämme tuntumaan elämisen arvoiselta itsellemme. Tärkeämpää on siis se, tuntuuko oma elämämme merkitykselliseltä kuin se, miltä se ulkoapäin tarkasteltuna näyttää.

Merkityksellisyys on pieniä ja isoja valintoja, jotka tuntuvat meistä itsestä hyviltä ja arvokkailta. Merkityksellisiä hetkiä voivat olla esimerkiksi hyvän ruuan syöminen rakkaassa seurassa, tärkeässä harrastuksessa edistyminen tai toisen ihmisen auttaminen silloin, kun hän tarvitsee apua.

Merkityksellisyys tapahtuu siis itse elämässä eikä sen ulkopuolella. Kun oman elämänsä merkityksellisyyttä alkaa pohtia, se kannattaakin Martelan mukaan aloittaa omista kokemuksista eikä suurista maailmankaikkeutta koskevista kysymyksistä. Kun on ensin selvittänyt, millaisia ovat juuri oman elämän merkityksellisimmät kokemukset, niitä voi alkaa haalia lisää.

Ihmisen kolme perustarvetta

1. Autonomian tarve. Ihminen on oman elämänsä herra ja voi tehdä itsenäisiä päätöksiä. Hän voi elää omien mieltymystensä mukaan ja tehdä asioita, joista on kiinnostunut.

2. Kyvykkyyden tarve. Ihminen luottaa kykyihinsä, kokee osaavansa asiat ja luottaa siihen, että saavuttaa asettamansa tavoitteet. Tunne, että elämä on hallinnassa.

3. Yhteenkuuluvuuden eli läheisyyden tarve. Ihminen kokee olevansa yhteydessä toisiin, välittävänsä heistä ja olevansa myös välittämisen kohteena.

MERI NYKÄNEN