”Yläkertaan ja äkkiä!”

Aamuvuoron työnjohtaja karjaisi laboratorion ovelta sen näköisenä, että lähdimme kyselemättä. Jorma retkotti pitkin pituuttaan lattialla. Hengetön hän ei ollut, koska örisi vaimeasti, kun juoksin hänen luokseen.

”Shinäkin nuori tyttö.”

Sinä päivänä näin ensimmäisen kerran alkoholiriippuvuuden täyden voiman. Olin aloittanut kesäharjoittelijana tehtaassa. Toinen harjoittelija Jorma, nelikymppinen aikuisopiskelija, oli jätetty yksin ylälaboratorioon suorittamaan analyysejä.

Se oli virhe, sillä kemikaalikaapissa oli etanolia. Denaturoitua, mutta se ei hidastanut tarpeessa olijaa. Juomakelvoton aine oli kiskaistu ensimmäisen tilaisuuden tullen.

VUOSIKYMMENTEN VARRELLA olen joutunut todistamaan lisää seurauksia, joihin riippuvuus alkoholista johtaa. Viina voi viedä addiktoituneelta rahat, työpaikan, perheen, asunnon, ystävät, työkyvyn tai hengen, joiltakuilta perä perää kaikki ja bonuksena itsekunnioituksen. Mikään hinta ei ole liikaa, kun on pakko saada.

Nyt keksittynä etanolia ei koskaan hyväksyttäisi elintarvikekäyttöön. Se on kaikkialle elimistömme soluihin kulkeutuva myrkky ja ensimmäisen luokan karsinogeeni, joka aiheuttaa suoraan tai myötävaikuttamalla satoja sairauksia haimatulehduksesta dementiaan ja keuhkokuumeesta syöpiin.

Valistus terveyshaitoista on hukkapuhetta niille, joiden ykkösprioriteettina on päivän annos. Tieto siitä, että turvallisen käytön raja on lähellä nollaa, puree paremmin meihin muihin, jotka käytämme tai uskomme käyttävämme alkoholia kohtuudella.

ON MIELESTÄNI enemmän surullista kuin sympaattista, että kalsarikännejä markkinoidaan suomalaisena versiona skandinaavisesta kotoilusta. Ymmärrän parodian, mutta kotona itsekseen juovat suomalaiset osoittavat, että viinaa voi olla ilman hauskaakin.

Kun rentouttavan kotoisa kännäily karkaa lapasesta, kärsimystä koituu paitsi juojille myös heidän läheisilleen. On viikonlopusta toiseen pelkääviä perheitä ja koteja, joissa lapset oppivat laskemaan, milloin kahdestoista tölkki sihahtaa auki ja rähinäkänni alkaa.

Päihteistä riippuvainen on työpaikallaan aikapommi. Oletko sinä joskus suojellut työtoveriasi paljastumiselta? Oletko tehnyt krapulaansa potevan kollegasi työtehtäviä? Kokemuksesta voin sanoa, ettei kannattaisi. Ongelman piilottelu mahdollistaa sen pahenemisen.

MITEN PÄIVÄ tehtaassa jatkui? Mieleen on jäänyt paikalle hälytetyn isän katse, kun aikamiespoikaa tungettiin autoon. Jorma selvisi lääkärireissulla ja ankaralla varoituksella ja pysytteli loppukesän selvin päin, ainakin työmaalla.

Kaikille ei käy yhtä hyvin.

 

Leena Laitinen työskentelee Kemia-lehden päätoimittajana.