Blogi

Päätoimittajalta: Tunteilla turvallisuutta

VAARALLISIN VAIHE työpäivässäni lienee, kun laskeudun portaita alakertaan ullakon työhuoneesta. Yli kolmannes kaikista työtapaturmista aiheutuu nimittäin liukastumisesta, kaatumisesta tai putoamisesta.

Alas laskeutuessani mielessäni käy joskus tapaus, jossa toimittaja Pirjo Kauppinen liukastui portaissa ja halvaantui. Vaikka tapaus oli ikävä ja johti pysyvään invaliditeettiin, se toimii minulle konkreettisena muistutuksena vaarasta, joka liittyy portaissa kulkemiseen.

VAROITUKSIA JA MUISTUTUKSIA tarvitaan. TTT-lehti esittelee joka numerossa todellisen tilanteen, jossa työntekijä on saanut surmansa. Tapaturmainen kuolema -juttu ei tyydy kuvaamaan tapahtunutta vaan esittelee aina myös menettelyn, miten vastaava tapaturma voidaan estää.

Juttusarjan tavoitteena on myös kertoa, että huolimatta parantuneesta työturvallisuuskulttuurista kuolemaan johtavia tapaturmia on vuosittain useita. Vuonna 2017 työpaikkaturmissa kuoli Tapaturmavakuutuskeskuksen ennakkoarvion mukaan 14 ihmistä.

Tämän lehden juttua, jossa 30-vuotias imuauton kuljettaja jäi sortuman alle ja menehtyi, en voinut lukea liikuttumatta. Tilastoissa tapaturmat voi vielä sivuuttaa merkityksettöminä, koska ne näyttäytyvät pelkkinä lukuina. Kun tapaturma tai sen riski konkretisoituu jutun välityksellä tai tulee riittävän lähelle, se koskettaa eri tavalla.

17-VUOTIAS ESIKOISENI työskenteli viime kesänä pienessä ohutlevykonepajassa. Äitinä minua huoletti. Ennen työn aloittamista tytär kiusasikin minua kertoen menevänsä töihin sormisilppurille. Naureskelun takana piili ehkä hänelläkin pieni huoli tulevan kesätyön riskeistä.

Kaikki meni hyvin. Työpaikassa perehdytettiin töihin ja kesätyöläiselle hankittiin asianmukaiset suojaimet, muun muassa turvakengät. Suojakäsineitä ei kuulemma kiinnikepuristimella työskenneltäessä tarvittu.

TURVALLISUUSKOULUTTAJA Taru Lankinen Skanskasta puhui Nolla tapaturmaa -foorumin kevätseminaarissa välittämisen kulttuurista, joka edistää turvallisuutta. Se ei hänen mukaansa synny vain kouluttamalla vaan keskustelemalla ja oivalluttamalla. Tärkeänä pointtina on turvallisuuden henkilökohtaistaminen ja tunteiden herättäminen.

Skanskalla tunteet synnytetään paitsi tutustumalla työkavereihin myös visuaalisin keinoin. Työtakkeihin on painettu erilaisia rooleja, joita työntekijöillä on työroolinsa lisäksi. Rakennusmiehen tai -naisen takissa voi lukea ”isä”, ”sisko” tai ”työkaveri”.

– Kun opimme tuntemaan toisemme, välitämme ja puutumme helpommin, Lankinen sanoi.

Ehkä työntekijän takissa voisi lukea myös sana ”rakas”. Sellaiseen takkiin minä pukisin työelämää aloittelevan esikoiseni.

 

Teksti: TTT-lehden päätoimittaja Kirsi Väisänen
Kuva: Juha Somby

Lue myös:

Stressi vie päätöksentekokyvyn

Älykkäästi tiiminä, itseohjautuen

Kehoa ja työntekijää kuunnellen

Liian kranttu jää vaille työntekijää

Ero tuli

Poissa työpaikalta

Syö seurassa, edistä hyvinvointia

Kehonmittaus laajeni vapaalta työpäivään

Perehdytä välittäen

Terveiset ullakolta

Hyvän työyhteisön pilarit

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje