Päätoimittajalta: Liian kranttu jää vaille työntekijää

Facebooktwitterlinkedin

Seuraan vierestä yhden parikymmentä henkeä työllistävän eteläsuomalaisen konepajan toimintaa. Viime aikoina sen toimitusjohtaja on valitellut eräänkin kerran työvoiman saatavuutta.

Milloin on myynti-insinöörin tarve, milloin tarvittaisiin särmääjää tai koneenkäyttäjiä. Osa töistä on sellaisia, että työn voi oppia työpaikalla eikä alan ammattikoulutusta välttämättä tarvita. Osa edellyttää ammattiosaamista ja kokemusta alalta.

HYVÄ TALOUSTILANNE on lisännyt työvoiman kysyntää vähän kaikilla aloilla. Pulaa näyttää olevan erityisesti siivoojista, lääkäreistä ja hoitajista. TE-toimistot ennustavat rekrytointitarpeiden kasvavan muun muassa ravintolatyöntekijöiden, kodinhoitajien, rakennusmaalarien ja maansiirtokoneiden kuljettajien ammateissa.

Samaan aikaan huoli työikäisen väen vähenemisestä kasvaa. Ratkaisuiksi on esitetty työperäisen maahanmuuton lisäämistä, perhevapaauudistusta ja syrjäytymisen ehkäisyä. Työministeriö perää työelämän laadun ja tuottavuuden parantamista. Visiota Euroopan parhaasta työelämästä on toteuttanut työministeriön hallinnoima Työelämä 2020 -hanke, josta olemme saaneet lukea tämänkin lehden sivuilta.

AIEMPINA VUOSINA tuohon seuraamaani metallialan yritykseen tuli useita hakemuksia myynti- ja tuotantoinsinööreiltä. Oli varaa valita. Nyt yksittäisestä, melko kokemattomastakin tekijästä innostutaan. Olisiko tämä meidän miehemme?

Hakijoissa on toki naisiakin, usein virolaisia, mutta koulutus ja työkokemus on heillä vähäistä. Tänä päivänä useimmat hakijat saavat mahdollisuuden, myös nuori nainen, joka monen yrittäjän mielestä voisi olla iso riski mahdollisen perheellistymisen vuoksi.

Viimeksi yritys palkkasi muutaman vuoden työelämästä sivussa olleen nuoren miehen, joka on osoittautunut kelpo työntekijäksi. Nyt tarjotaan samaa mahdollisuutta miehen kaverille, toki koeajalla.

Oppisopimus taas on suunnitteilla tekevän oloiselle 17-vuotiaalle nuorelle, joka opiskelee Suomessa ammattikoulussa ja jolla on jo työkokemusta kotitilaltaan Virossa.

TYÖPAIKOILLA ALETAAN oppia, että työvoiman kanssa ei ole varaa nirsoilla. Vaikka erityisesti nuorten ja osatyökykyisten on ollut vaikea työllistyä viime vuosina, tilanne on muuttunut.

Välillä yrittäjä saa yllättyä iloisesti. Pakon edessä palkattu ja ehkä erityisjärjestelyjä vaatinut tai kokematon ihminen onkin osoittautunut sitoutuneeksi ja motivoituneeksi työntekijäksi.

TYÖVOIMAPULAN SELÄTTÄMISEEN tarvitsemme kärsivällisyyttä ja erilaisuuden sietoa. Ihmiset ansaitsevat mahdollisuuden osoittaa työkykyisyytensä. Työelämään tulevat tai sieltä tauolla olleet eivät välttämättä heti loista taidoillaan tai ymmärrä työpaikan pelisääntöjä. Voisiko silloin antaa myös toisen mahdollisuuden?

Teksti: Kirsi Väisänen
Kuva: Juha Somby

Facebooktwitterlinkedin

3 kommenttia aiheesta "Päätoimittajalta: Liian kranttu jää vaille työntekijää"

  1. Yli 50 vuotiaista ei puhuttu mitään ei taida konepaja yrittäjää kiinnostaa moiset vanhukset.

  2. Viime aikoina ei ikääntyneitä hakijoitakaan ole ollut montaa. Muutama vuosi sitten kyseiseen yritykseen palkattiin motivoitunut pari vuotta vajaa kuusikymppinen.

  3. Näinhän se on,yli 50v ei kannata aikaansa täällä tuhlata ja hakata päätään seinään😅, ulkomailla monessa maassa osataan arvostaa työkokemusta, elämänkokemusta ja hiljaista tietoa, nuorempi polvi tuskin tietää mitä se tarkoittaa! 50 v täyttäneiden kannattaa lähteä seikkailuun😃ulkomaille, siellä osataan arvostaa suomalaisten kielitaitoa myös😅. Minulla riittää töitä ja mun kannattaa lähteä varmaan sen takia, koska tällä alalla ihmiset uupuvat työnmäärään!, olen ehdottanut, että työnantajalle sakko, jos ei tee mitään uupumisvaarassa oleville työntekijöille, koska työnantaja vaarantaa siinä työntekijän terveyden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *