Päätoimittajalta: Kesätyö jättää pysyvät jäljet

Facebooktwitterlinkedin

IMG_2407_rajattu sininen vaate 2016TYÖPAIKKOJEN ju­niorit, kesätyöntekijät, ovat parhaillaan aloittamassa omaa urakkaansa. Ilman heitä Suomi pysähtyisi – ja työpaikat ukkoutuisivat ja akkautuisivat.
Kesätyö jättää pysyvät jäljet. Muistan luottamuksen, rohkaisun, kannustuksen, mahdollisuuden lunastaa paikkani kokeneiden rinnalla. Muistan myös kiitollisuuteni: joku oli pysähtynyt kohdalleni ja uskonut, että ehkä se jotain osaa tai ainakin oppii.
Täytyy myöntää, että muistan myös tilanteita, joissa minut on paiskattu veteen ja katsottu, osaanko uida. Perehdyttäminen on jäänyt tekniikan tasolle, kokeneemmat ovat sujahtaneet lomille, ja jälkikäteen on sitten arvioitu, miten meni. Tällaisessa ”uimakoulussa” löysin muinoin sen, mitä haluan työkseni tehdä. Silti mietin, mikä on luottamuksen ja heitteillejätön ero.

KONKAREILLA ON UPEA MAHDOLLISUUS piirtyä ikiajoiksi kesätyöntekijän ja uraansa aloittavan untuvikon mieleen ja sydämeen.
Tämän päivän junioreista tulee tulevaisuuden osaajia, verkostojemme jäseniä, kollegojamme, ehkä esimiehiämmekin. He ovat ainutlaatuisia tyyppejä jo nyt ja osaavat sellaista, mistä me olemme pihalla/kujalla (vai mikä lieneekään ajantasainen ilmaisu).
Juniorit muistavat, ketkä heitä auttoivat ja heihin uskoivat. Niin mekin muistamme oman uramme suunnannäyttäjät ja mahdollistajat. ”Tuhkasta noustaan”, sanoi vanha päätoimittaja, kun syväluotaava haastattelukeikka ei ollut mennyt kuten olin toivonut. ”Stockmannissa on muuten kaksi n-kirjainta”, muistutti kokenut toimitussihteeri. Hän istutti kesätoimittajat viereensä katsomaan, miten hän muokkasi tekstejämme ja mitä tuli tehtyä – virheitä mutta myös onnistumisia.

JOKAISESSA TYÖSSÄ ja työpaikassa on omat ammattitaidon ja ammattiylpeyden mittarinsa. Kun konkari opetti vierihoidossa kesätoimittajalle huolellisuutta, jollakin toisella työpaikalla opetellaan kädestä pitäen havainnoimaan ja varomaan vaaroja ja riskejä. Stockmannin ännät voivat saada toimittajan sydämen läpättämään, mutta toisissa töissä on hengenlähtö lähellä ja tapaturmavaara kulman takana.
Toki työnantajalla on aina suurin vastuu perehdyttämisestäkin. Mutta jokainen vaikuttaa siihen, millainen käsitys työelämästä ja kustakin työpaikasta nuorelle tulee: jelpataanko, tsempataanko, hyväksytäänkö, välitetäänkö, huolehditaanko terveydestä ja turvallisuudesta, halutaanko minun tulevan joskus tänne takaisin.

JOTKUT ESIMIEHET antavat tulokkaalle tehtäväksi havainnoida muutaman viikon ajan työpaikalla kaikkea. Untuvikko kirjaa ihmettelyn aiheet ja kysymykset ja käy ne esimiehen kanssa yhdessä lävitse. Se sitouttaa tulokasta ja helpottaa hänen asettumistaan taloksi. Lisäksi se voi saada pomon ja koko työyhteisön katsomaan, olisiko aika muuttaa joitakin ”näin meillä on aina tehty” -käytäntöjä.
Vaikka kesätyöntekijän tehtävä ei ole muuttaa koko maailmaa eikä ehkä pysyvästi edes kesätyöpaikkaansa, häntä kannattaa kuunnella. Opittavaa riittää puolin ja toisin. Ja kun joskus saa seurata oman alansa löytäneen nuoren nousua siivilleen, se lämmittää konkarinkin mieltä.

Voimia antavaa kesää!

P.S. Perehdyttämisestä ja myös eri­ ikäisten rinnakkaiselosta työpaikalla oli TTT-lehdessä 3/2015, sivut 19–25.

Työ Terveys Turvallisuus -lehti 3/2016, 17.5.2016, päätoimittaja Merja Karjalainen

 

Lue myös Laura Pulkkisen blogi: Tervetuloa meille töihin

 

Elokuun 23. päivänä ilmestyvässä Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 4/2016:ssa on aiheena mm., miten työpaikka voi ottaa nuoria osaajia kasvamaan jo kesken opintojen. Mallia antaa esimerkiksi ABB.

 

Facebooktwitterlinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *