Blogi

Päätoimittajalta: Jotta ei mentäisi riskirajoilla

Moni meistä nollaa työviikon viini- tai olutlasillisella, ehkä useammallakin. Joskus arki-iltana päivän härdellin jälkeen tekee mieli rentoutua yhdessä tai yksin lasillisen ääressä. Juopon titteliä noilla juomatavoilla ei saa hankittua.

Toisaalta jokainen meistä tuntee niitä, joiden työura on katkennut alkoholinkäytön takia. Heitä ajatellessani tunnen surua: moni oli niin lahjakas, fiksu ja sivistynyt. Joidenkin kohdalla ajattelen, että he olivat arvaamattomia, epäluotettavia, känkkäränkkiä tai väsähtäneitä.

Myös jokaisen läheisissä on ollut ja todennäköisesti on nytkin joku, jolla juominen lähtee välillä tai aina lapasesta. ”Kyllä se työnsä hoitaa”, on vanha sankarillinen sanontatapa, jolla olemme kai tottuneet mittaamaan alkoholinkäytön kohtuullisuutta.

TYÖSSÄ KÄYVISTÄ suomalaisista 90 prosenttia käyttää alkoholia. Työikäisistä miehistä 40 prosenttia ja työikäisistä naisista 20 prosenttia on alkoholin riskikuluttajia.*

Työssä käyvistä 30 prosenttia juo niin, että se on vaaraksi terveydelle. Se tarkoittaa muun muassa lisääntynyttä erilaisten syöpien, verisairauksien, aivoverenvuodon, hormonihäiriöiden, kohonneen verenpaineen ja rytmihäiriöiden riskiä. Karua kamaa. Ja tuttua: onhan meitä yritetty valistaa.

Minäkin olen monta kertaa vastannut työterveyshuollon kyselyihin, joissa tiedustellaan alkoholinkäyttöäni. Montako annosta viikossa, entä kuukaudessa? Ja joka kerta olen aloittanut vastaamisen miettimällä, että öö, mitä se annos käytännössä tarkoittaakaan.

SUOMALAISET ALKOHOLINKÄYTÖN riskirajat on asetettu terveen alle nelikymppisen mukaan. Kun mies juo riskirajoilla 24 annosta viikossa, hän juo silloin 3,5 pulloa viiniä tai hieman alle litran 40-prosenttista viinaa. Riskirajan kertajuominki miehellä on 7 annosta: noin pullo viiniä tai 0,25 litraa viinaa.

Naisen riskikäytön raja on 16 annosta viikossa: reilu 2 pulloa viiniä tai vähän yli puoli litraa viinaa. Kun nainen siemaisee kerralla 5 annosta eli vajaan viinipullon tai 2 desiä viinaa, mennään hälytysrajoille.

Jos viisikymppinen tai sitä vanhempi kulauttelee noita määriä, sen tuntee kropassaan ja pääkopassaan. Bailata ei jaksa kuten ennen.

POHDIMME TAANNOIN kollegojen kanssa, minne suuret persoonallisuudet ovat kadonneet meidän työpaikoiltamme eli toimituksista. Jäin miettimään, että iso osa on tainnut poistua alamme kuivumisen myötä.

Tai oikeammin tarinoita kerrotaan kai eniten niistä, joilla oli esimerkiksi “pyyheliinapäivä” (kotona krapulassa) tai jotka mystisesti katosivat työmatkalla muutamiksi päiviksi. Joku muu täytti lehdessä ne sivut, joita tekemään työkaverista ei sillä kertaa ollut.

EI OLE SAMANTEKEVÄÄ, miten työpaikoilla suhtaudutaan alkoholiin. Nyt en tarkoita kyttäämistä enkä tuomitsemista vaan välittämistä. Ja jokin tolkku pitää työkuormassakin olla, jotta ei tarvitse juoda unohtaakseen.

Rentouttavaa ja kaunista kesää!

 

Työ Terveys Turvallisuus -lehti 3/2017, 17.5.2017, päätoimittaja Merja Karjalainen

 

* Lisäys 4.6.2017: Alkoholia käyttävistä suomalaisista 90 prosenttia pitää kuitenkin juomatapaansa kohtuullisena.

Aiheesta lisää TTT-lehden 3/2017:n laajassa artikkelissa Suoraa puhetta päihteistä: Onko sulla kakkunen?

 

TTT-lehti on mukana Päihdepäivillä Helsingissä 6.7.6.2017.

Kommentit

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje