Muisti tarvitsee työtä ja lepoa

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Moni työikäinen saattaa huolestua huomatessaan muistinsa pätkivän ja ajatuksensa karkailevan. Hajamielisyyden syynä on kuitenkin harvoin muistisairaus, toteaa Muistiliiton viestintäkoordinaattori Heidi Härmä. 

 

Millaisia muistiongelmia työikäisillä tyypillisesti on?

Tyypillistä on kokemus siitä, että muisti pätkii ja asiat unohtuvat mielestä. Välttämättä kyse ei kuitenkaan ole muistin vaan tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmista. Nykypäivänä työ- ja muukin elämä vaativat paljon aivoiltamme, ja aina omat resurssit eivät kohtaa vaatimusten kanssa.

Aivoja saattavat kuormittaa esimerkiksi pitkittyneet univaikeudet, kova stressi tai liiallinen alkoholinkäyttö. Nämä ovat toki vakavia mutta korjattavissa olevia asioita.

 

Miksi unohtelemme asioita?

Yleisin syy on se, että aivoissa ei ole kapasiteettia painaa mieleen kaikkia asioita, vaan jotain aina myös unohtuu. Syynä voi olla myös se, että emme kertaa asioita tarpeeksi. Lohdullista on, että unohtaminenkin kuuluu muistiprosessiin – ei meidän kuulukaan muistaa jokaista eteen tulevaa asiaa.

Huoleen voi olla aihetta, jos arjen hallinnassa tapahtuu selvä muutos: esimerkiksi ennen jämpti ihminen toistuvasti unohtaa avaimensa kotiin tai jättää laskunsa maksamatta.

 

Mistä voi erottaa, onko kyse muistisairaudesta vai ohimenevästä muistin kuormittumisesta?

Asiaa ei kannata pähkäillä itse, sillä muistisairauden diagnosointi vaatii aina tarkkoja selvityksiä. Yksittäinen lääkärin tekemä muistitesti ei riitä, vaan verikokeiden lisäksi asiaa tutkitaan ehkä ottamalla selkäydinnäyte ja kuvaamalla aivot.

Lääkäriin menemistä ei kannata jännittää. Joskus oireiden syyksi saattaa paljastua esimerkiksi vitamiinin puutos tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Työikäisillä hyvin harvoin kyse on muistisairaudesta, mutta varhainen toteaminen on eduksi myös sen hoitamisessa.

 

Mistä muistisairaudet johtuvat?

On monenlaisia muistisairauksia, esimerkiksi Alzheimerin tauti, Lewyn kappale -tauti ja verisuoniperäiset muistisairaudet. Perintötekijöillä on muistisairauksissa pienempi merkitys kuin elämäntapatekijöillä. Työikäisten sairauksissa perimä vaikuttaa kuitenkin useammin kuin ikäihmisten sairauksissa.

Hyvät elämäntavat pienentävät sairausriskiä, mutta muistisairauden voi myös saada, vaikka eläisi kuinka terveellisesti. Terveet elämäntavat voivat silloinkin lykätä taudin alkamista useilla vuosilla.

 

 Voiko työikäisenä muistisairauteen sairastunut jatkaa työssään?

Ensin pitää selvittää, haluaako hän käydä töissä, sallivatko tehtävät sen ja mikä työnantajan näkemys on. Eläkkeelle siirtymisen ei pitäisi olla mikään itsestään selvä vaihtoehto, mutta toki jokaisella muistisairaalla ihmisellä pitäisi olla siihen oikeus.

Jos työ on hyvin vaativaa – siinä esimerkiksi vastataan ihmishengistä – jatkaminen tuskin tulee kysymykseen. Asiantuntijuus ei kuitenkaan katoa hetkessä diagnoosin myötä. Sairastuneelle itselleen voi olla iso merkitys sillä, että ei joudu heti uloskirjoitetuksi vaan saa hoitaa tehtävänsä loppuun ja jättää työelämän hyvillä mielin. Tästä on olemassa onnistuneita esimerkkejä.

 

Millaista tukea muistisairas ihminen tarvitsee?

 Se on hyvin yksilöllistä, joten sitä pitää kysyä häneltä itseltään. Usein tarvitaan lääkehoitoa ja kuntoutusta, joka voi olla esimerkiksi fysioterapiaa tai toimintaterapiaa. Kuntoutus voi olla myös kuljetuspalvelua, jonka avulla voi jatkaa harrastuksiaan.

Monille tärkeintä on vertaistuki, jota on tarjolla muun muassa verkossa ja muistiyhdistysten järjestämissä vertaisryhmissä. Moni työikäinen on sanonut luulleensa olleen maailman ainoa viisikymppinen muistisairas, ennen kuin pääsi vertaisryhmään. On voimaannuttavaa kohdata muita samassa tilanteessa olevia.

 

Miten voimme ehkäistä muistisairauksia?

Tähän pätee sama ohje kuin sydänsairauksien ehkäisyyn: pehmeitä rasvoja, paljon salaattia ja liikuntaa niin, että hikoileekin aina välillä. Aivot pysyvät vetreinä, kun olemme aktiivisia. Esimerkiksi sosiaaliset suhteet ja kulttuuriharrastukset tarjoavat hyvää jumppaa aivoille.

On kuitenkin tärkeää löytää tasapaino aktiivisuuden ja levon välillä, sillä monen työikäisen elämä on aikamoista aivojumppaa jo itsessään. Jos tekee kahdeksan tunnin kuormittavan työpäivän, ei tarvitse lähteä opiskelemaan ranskaa loppuillaksi. Myös levosta ja unesta kannattaa pitää huolta.

Kysymyksiin vastasi Muistiliiton viestintäkoordinaattori Heidi Härmä.

Teksti: Helinä Kujala, kuva Shutterstock

Lue myös juttu Kun Alzheimer asettui taloksi.

Lisää aiheesta: www.muistiliitto.fi

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *