Mielen tasapaino ja työelämä

Facebooktwitterlinkedin

Työtehtävien vaatimustaso kasvaa, työt pohjautuvat yhä enemmän tietoon ja tietotekniikkaan, sosiaalinen kanssakäyminen ja verkostoituminen lisääntyvät. Kaiken tämän myötä henkisen ylikuormituksen vaara kasvaa. Miten pidämme mielen tasapainossa? Ajattelin rohkaistua näin maallikkona kirjoittamaan aiheesta, kokemuspohjalta.

Työssä tärkeää on työn sisältö, työjärjestelyt ja työyhteisön toimivuus. Monilla työpaikoilla on hienosti onnistuttu tasapainottamaan kuormitusta. Yleensä onnistumisen takana ovat suunnitelmallisuus ja jämptit toimintatavat.
Perusasioita ovat selkeät tehtävänkuvat ja vastuut sekä sopiva määrä sopivan haasteellista työtä kaikille.

Asiantuntijatyössä korostuu myös oma työn hallinta. Työympäristön turvallisuus on niin ikään tärkeää. Se on myös psyykkisen hyvinvoinnin kivijalka.

Yksilön näkökulmasta kuvaan astuvat myös henkilökohtaiset tekijät. Työn raskaus suhteessa työkykyyn, työn vaatimukset suhteessa osaamiseen ja kaikki työn aiheuttamat paineet sinällään vaikuttavat vaakakupissa. Lisäksi erittäin tärkeä asia on mahdollisuus perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen.

ISO MERKITYS ON MYÖS SILLÄ, mitä teemme vapaa-ajalla. Jokaisella pitäisi olla keinoja informaatiokuorman tai muiden työpaineiden aiheuttaman stressin purkamiseen. Tärkeää on, että saamme ajatukset välillä pois työasioista. Liikunnan ja ulkoilun yhdistelmä on tehokas mielen puhdistaja. Hiihtoladulla ajatus lepää.

Myös aivojen käyttäminen johonkin aivan muuhun kuin työhön on hyvää palautumista. Uuden opettelu, myös vanhemmalla iällä, on hyvää stressin laukaisua. Itselläni sellaisena on toiminut esimerkiksi pasuunan soiton opettelu.

Unen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Huonosti nukuttu yö heijastuu vääjäämättä seuraavan päivän onnistumiseen.

VAIKKA ASIAT OLISIVAT MUUTEN KUNNOSSA, kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu työssä voivat pilata kaiken. Kiusaamista 
voi esiintyä sekä työkavereiden kesken että esimiesten ja työntekijöiden välillä. Kiusaaja voi olla myös muu kuin oman työyhteisön jäsen: esimerkiksi lasten vanhemmat saattavat kiusata opettajia tai potilaat hoitohenkilökuntaa. Olipa kiusaaja kuka tahansa, työyhteisöllä ja etenkin työpaikan johdolla on oltava keinot puuttumiseen ja niitä on myös käytettävä.

Meillä suomalaisilla on tapana hautoa asioita mielessämme. Puheeksi ottaminen ei aina ole helppoa, varsinkaan silloin, jos työpaikan kulttuuri ei sitä tue. Asioista puhuminen on kuitenkin yleensä ainoa tie ongelmien ratkomiseksi.

Työpaikan johtamisen ja esimiestyön merkitys on suuri, mutta viime kädessä mielen tasapainoa edistävän työkulttuurin luomiseen tarvitaan koko työyhteisöä. Viimeinen silaus tehdään sitten omilla henkilökohtaisilla valinnoilla.

 

Rauno Hanhela on Työturvallisuuskeskuksen toimitusjohtaja.

Kuva: Sami Kulju

Facebooktwitterlinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *