Koronavirus on tuonut meidät kaikki, myös työelämän tutkijat, aivan uudenlaisen tilanteen eteen. Vuosien ajan lukuisissa tutkimuksissa ja puheenvuoroissa toistetut työelämän tulevaisuuskuvat ovat kyseenalaistuneet, eikä tilalle ole vielä tarjota mitään varmaa.

Emme aina huomaa, miten paljon käytämme tietoa toimintamme tukena. Ennakoimme tapahtumia ja tekojemme seurauksia ihmiskunnan yleisen tietovarannon turvin.

Normaalioloissa voimme olla jokseenkin varmoja, että kurkkukipu ennakoi flunssaa ja edessä voi olla muutaman päivän sairausvapaa. Sitten palataan töihin, ja kaikki jatkuu kutakuinkin ennallaan. Voimme yleensä luottaa siihen, että kesällä koittaa kesäloma ja sen jälkeen jatkamme töitä jokseenkin siitä, mihin ennen lomaa jäimme.

 

Koronavirus järisyttää tätä logiikkaa. Yhteiskunnan viisaimmatkin tietäjät luovivat suuressa epävarmuudessa.

Koronavirus ja sen aiheuttama sairaus ovat ihmiskunnalle uusia. Meillä ei ole niistä juurikaan tutkimustietoa. Saattaa olla, että virukselle voi saada immuniteetin, mutta voi myös olla, ettei niin käy. Epävarmaa on myös koronan jälkeinen aika.

Myös työelämän tulevaisuuden ennakointi on vaikeutunut samalla, kun jotkut visioinnit ovat käyneet toteen. Yhtäkkiä yli puolet suomalaisista tekee etätöitä ja huomattava osa toimeliaisuudesta tapahtuu digivälitteisesti. Tällaista oli ennakoitu vuosikausia, mutta muutoksen nopeus yllätti kaikki. On todennäköistä, että etätyö tulee olemaan tavallista yleisempää rajoitusten jälkeenkin.

 

Tyypillisesti työn tulevaisuutta on ennakoitu teknologisen kehityksen valossa. On kysytty, miten digitalisaatio muuttaa työtä ja kuinka paljon eri alojen tehtävistä on automatisoitavissa. Ekologisten tai sosiaalisten seikkojen merkitystä ovat pohtineet vain harvat.

Nyt olemme tilanteessa, jossa pandemia mursi hetkessä sosiaaliset etätyön esteet. Jatkossa on arvioitava myös, mitä ekologinen herääminen ja pandemiauhkien keskellä eläminen merkitsevät työn tulevaisuudelle.

Poikkeustilan seurauksena suuri osa lentokoneista jäi maahan eikä joukkoliikenne enää houkuttanut. On todennäköistä, ettei matkustaminen enää palaudu pandemiaa edeltäneelle tasolle. Tämä muuttaa työvoiman tarvetta liikenteessä ja matkustamisessa, mutta välillisiä vaikutuksia koituu esimerkiksi matkailu- ja ravintola-aloille.

 

Työvoiman tarve ja työmarkkinoiden rakenne voivat muuttua pandemian myötävaikutuksesta. Epävarmuudella on myös vaikutuksensa työn teon tapoihin: miten työtä voi tehdä turvallisesti niin, että vältetään koronaviruksen leviäminen. Lisäksi epidemiatilanne on syvästi poliittinen, koska monet ”etulinjan” työntekijät ovat matalapalkkaisia naisia tai maahanmuuttajataustaisia.

Miten ja millaisin työntekijämäärin esimerkiksi palvelut elokuvateattereista ja baareista konsertteihin, liikuntapalveluihin ja hierontaan saadaan jatkossa kannattaviksi? Mikä on tarvittava turvaväli, ja voidaanko siivoustiheyttä nostamalla saada palvelu turvalliseksi?

Entä montako siivoojaa Suomessa tarvitaan, jotta kaikki voivat turvallisesti olla koulussa ja töissä sekä viettää vapaa-aikaansa? Osaisimme vastata paremmin, jos tietäisimme, miten koronavirus tarttuu toisiin ihmisiin.

Myös työtehtävien ja ammattien arvostuksen muutokset voivat vaikuttaa jatkossa työhön.

Koronavirus kyseenalaisti totuttuja käsityksiä töiden ja ammattien yhteiskunnallisesta palkalla osoitetusta arvosta. Terveydenhuollon ja puhtaanapidon työntekijät ovat hetkessä haastaneet vientiteollisuudessa tai lentoliikenteessä työtä tekevät. Opettajat ovat venyneet uskomattomiin digiloikkiin ja mukauttaneet työnsä sankarillisesti poikkeusoloihin. Näillä aloilla työ voi tulevaisuudessakin olla hyvin erilaista kuin ennen koronaa.

 

Koronavirus aiheuttaa isomman taloudellisen ongelman kuin vuoden 2008 finanssikriisi. Silloin talousviisaat tiesivät, että pitää pelastaa pankit ja antaa valtionvelan kasvaa. Nyt ei tiedetä, miten yhteiskunta tai talous pelastuvat tai millaisen yhteiskunnan varalle yritysten toimintaa tulisi turvata tai työvoimaa kouluttaa. Tämä osoittaa, kuinka hauras yhteiskunta on, kun se kohtaa tuntemattoman uhan.

Valtioiden strategiat poikkeavat toisistaan, koska kukaan ei tiedä, miten pääsemme eroon viruksesta. Valinnanvapaus talouden ja ihmisen väliltä on rajattua, kun talouden asettaminen etusijalle voi kostautua uutena epidemia-aaltona tai se voi törmätä ihmisten päätöksiin olla ottamatta riskejä tai kuluttamatta.

On epäselvää, mitä tarkoittaa taloudellinen rationaalisuus tällä hetkellä. Viime kädessä talousjärjestelmä on sovittu rakenne, jonka tulisi palvella ihmisten parasta. Samaa tarkoitusta varten teemme työtä.

Tällä hetkellä elämme maailmassa, jossa tapahtumien todennäköisyyksiä ei juuri voida laskea. Ennakointia on silti yritettävä niin tutkijoiden kuin poliitikkojenkin, sillä länsimainen ihminen kestää heikosti epävarmuutta.

 

Kirjoittajat:

Paul Jonker-Hoffrén toimii tutkijatohtorina Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa.

Anu Järvensivu toimii yliopettajana Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja yliopistotutkijana Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa.

Tuija Koivunen toimii työelämän tutkijana Tampereen yliopistossa.

Kuvat järjestyksessä Jonker-Hoffrén, Järvensivu, Koivunen: Tampereen yliopisto