Itseohjautuvuus työelämässä tarkoittaa kykyä ja halua tehdä työtä itsenäisesti, ilman jatkuvaa ulkopuolista kontrollia. Itseohjautuvan työn tukemisessa korostuvat luottamus, vuorovaikutus ja motivaatio. Ylhäältä alaspäin annetaan vastuuta ja mahdollisuuksia.

Työelämän muutokseen erikoistunut asiantuntija Miia Savaspuro korostaa tavoitteiden asettamista, joka on tärkeää sekä organisaatiolle että jokaiselle työntekijälle. Kaikkien pitää myös tietää, kuka päättää silloin, kun asioista ollaan erimielisiä.

Savaspuro painottaa lisäksi psykologisen turvallisuuden merkitystä. Itseohjautuvuus edellyttää sitä, että työntekijät luottavat toisiinsa. Erityisen tärkeää on tuntea, että esimies luottaa työntekijöihin ja johto kuuntelee kritiikkiä.

Asiantuntijuudesta me-henkeä

Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta toteaa, että itseohjautuvuus pohjautuu haluun purkaa työelämän hierarkioita, jotta ihmiset voivat toteuttaa itseään fiksusti. Aiemmin on totuttu ylhäältä alas -käskytykseen.

Työelämässä pyritään saamaan henkilöstön voimavarat parhaiten käyttöön. Tämä on Hakasen mielestä myönteinen kimmoke.

– Asiantuntijuus on meissä kaikissa. Tätä yhdessä ohjautuvuuden ajatusta on syytä hyödyntää.

Hakanen on tutkinut työn muokkaamista jo kymmenkunta vuotta. Hän näkee työn tuunauksen sujuvan pienin askelin myös perinteisessä organisaatiossa, silti organisaation tavoitteiden mukaisesti. Tämäkin on itseohjautuvuutta.

Hakanen päättelee, että hypetys itseohjautuvuudesta tuottaa jo myös kriittisiä ääniä. Sosiaalipsykologina hän tunnistaa työn itseohjautuvuuden sisältävän sekä energisoivia voimavaroja että kovia vaatimuksia.

– Parhaimmillaan itseohjautuvuudessa korostuu me-henki, joskin usein myös kiire, rajattomuus ja vastuu painavat.

Itseohjautuvuutta sopivasti

Työntekijän autonomia eli itsemääräämisoikeus on arvokas osa työhyvinvointia, sanoo Saija Mauno, joka on Tampereen yliopiston työ- ja organisaatiopsykologian professori ja Jyväskylän yliopiston vanhempi tutkija. Ongelmia syntyy, jos autonomia lisääntyy enemmän kuin työntekijä haluaa.

– Kohtalainen itseohjautuvuus näyttää edistävän työn merkitykselliseksi kokemista. Liian vähäinen itseohjautuvuus heikentää motivaatiota, Mauno kiteyttää.

Hän korostaa, että on otettava yksilöllisesti huomioon sekä ihmisten kyky että ihmisten halu toimia itsenäisesti. Itsenäisyyttä ruokkivat yhteiskunnassa varsinkin teknologia ja digitalisaatio.

– Itseohjautuvuutta on tiimeiltä edellytetty jo vuosia. Tiimeistä itseohjautuvuus on levinnyt yksilöiden haasteeksi, ja organisaatiomuutokset lisäävät kuormitusta. Tuen puute voi stressata, Mauno pohtii.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluvat niin autonomia kuin kasvukin – tiettyyn pisteeseen asti. Mauno näkee itseohjautuvuuden mahdollisesti hyvänä johtamisen kehittämisenä ja ihmisten kehittymishalujen tukemisena.

– Hyvä tarkoitus voi kääntyä vastakohdakseen, jos kasvokkaisen tapaamisen aina korvaa chat-opas, hän varoittaa.

Jos organisaatio haluaa edetä itseohjautuvaksi, Mauno suosittaa ensimmäiseksi sopimaan työntekijöiden kanssa tavoitteista. Hän päättelee, että itseohjautuvan työn lisääminen edellyttää henkilöstön lisäkoulutusta tai muuta voimavarojen lisäämistä.

Johtaminen palvelutehtävänä

Tutkimusprofessori Hakasen mukaan toiminta ongelmatilanteissa erottaa hyvät mallit huonoista. Kuka korjaa tilanteen, jos joku jättää työnsä tekemättä? Hakanen vastaa, että hyvissä malleissa ratkotaan tällaiset tilanteet eikä ongelmia sivuuteta.

– Työpaikoissa, joissa itseohjautuvuus näyttää toimivan, on ymmärretty oman työpaikan vahvuudet eikä ole kopioitu. Joskus tarvitaan korjausliikkeitä, sillä aina organisointi ei tule kerralla valmiiksi.

Onnistumista edistää myös se, kun itseohjautuvuutta suunnitellaan tilanneviisaasti. Tämä tarkoittaa sen näkemistä, mitä muutos merkitsee ihmisille.

– Huonosti toimivissa malleissa on annettu työntekijöille vastuu, vaan ei valtaa. On vain jätetty ihmiset yksin, mikä kuormittaa.

Hakanen miettii, kertooko runsas puhe itseohjautuvuudesta johtamisen kriisistä. Jotta työntekijä toimisi luovasti ja pysyisi työkykyisenä, johtamiselta vaaditaan läsnä olemista, yksilöllistä otetta. Uudistuminen on vaikeaa suomalaiselle insinöörijohtamiselle.

Varmaa on Hakasen mukaan se, että johtaminen ei katoa. Johtamisesta tulee palvelua, johtaja valmentaa omaa porukkaa kehittymään.

 

Artikkelin alussa olevat itseohjautuvuuden määritelmät ovat Miili Reposen ja Maiju Huhdan. He ovat Tampereen yliopiston hallintotieteen graduntekijöitä.

Artikkeli on lyhennelmä TTT-lehdessä 5/2019 ilmestyneestä jutusta Itseohjautuvuus – hyvää ja pahaa

Tilaaja, lue koko juttu TTT-lehti 5/2019

Lisää aiheesta: TTT-lehti 2/2017: Alaisesta oman itsensä pomoksi