Irtisanominen herättää voimakkaita tunteita

Facebooktwitterlinkedin

– Ei se kauaa kestänyt, kun minulle kerrottiin, ettei työpanostani enää tarvittu.

– 23 vuotta heräsin tunnollisesti herätyskelloon, vaikka kuinka olisi väsyttänyt.
Joustin lomatoiveissa ja jätin tauot väliin silloin, kun yrityksen etu sitä vaati.
Kun olin väsynyt, tsemppasin töissä ja jätin kotityöt tekemättä.

– Kun työkaverini oli sairaana, venytin työpäiviäni ja hoidin hänenkin työnsä.

– Olisi edes katsonut silmiin, kun kertoi olevansa pahoillaan.

Irtisanominen herättää aina voimakkaita tunteita ja joukon kysymyksiä. Irtisanotulle päällimmäisin kysymys on usein ”miksi minä?”. Ajatukset pyörivät tapahtumaa edeltävässä ajassa (mistä irtisanominen johtuu) ja toisaalta tulevassa (kuinka tapahtuneesta selviää). On luonnollista, että irtisanottu hakee vastauksia yrittäessään ymmärtää ja hyväksyä tapahtunutta.

Koska mieli on täynnä kysymyksiä eikä niihin useinkaan saa vastauksia, ihminen pyrkii niitä keksimään. ”Työkaveri, jota ei irtisanottu, onkin lounastanut useasti viime aikoina johtohenkilöiden seurassa.” ”Painoikohan taustalla se yksi virhe, jonka tein kolme vuotta sitten?” ”Uuden johtajan aloitettua nuoria on suosittu kaikessa.”

IRTISANOMISTILANNE EI OLE HELPPO kummallekaan osapuolelle. Ihmiset reagoivat siihen yksilöllisesti, ja koska tilanne voi tulla täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä, joskus reaktio voi muiden silmissä olla hyvinkin odottamaton. Rauhallinen ihminen voi hermostua täysin tai puhelias ihminen vaieta kokonaan. Joillakin tunteet nousevat pintaan, toiset pitävät pokkansa. Joskus tapahtuma herättää kriisireaktion ja tunteet iskevät vasta myöhemmin.

Koska irtisanominen voi laukaista kriisin, alun shokkivaiheessa mieli voi sulkea tunteita pois ja tapahtunutta voi olla vaikea hyväksyä. Reaktiovaiheessa todellisuus kohdataan, mutta samalla myös tunteet, kuten ahdistus ja pelko, nousevat voimakkaina pintaan. Tunnusomaista on myös hämmennys, epävarmuus, pettymys ja häpeä. Tilanne voi koetella omanarvontuntoa ja ammatillista itsetuntoa.

Siihen, kuinka helppo irtisanominen on hyväksyä, vaikuttaa moni asia. Näitä ovat irtisanottavan oma henkilökohtainen tausta ja tilanne, yrityksen tilanne, miten laajaa joukkoa irtisanomiset koskevat, miten tapahtumaa on yrityksessä valmisteltu ja kuinka yllättävä irtisanominen työntekijälle on. Luonnollisesti myös se vaikuttaa, miten irtisanomistilanne hoidetaan ja tarjoaako yritys irtisanotuille jonkinlaista tukea.

Irtisanomisen jälkeen on hyvä tarjota ja vastaanottaa keskusteluapua. Useimmiten siitä saa tukea tilanteen hyväksymiseen ja jäsentelyyn. Kriisin työstämisvaiheessa keskusteluapu auttaa myös uusien näkökulmien muodostamisessa.

VAIKKA IRTISANOMINEN KOSKISI USEITA, moni ottaa sen henkilökohtaisesti. Häpeän vuoksi ei välttämättä haluta enää nähdä entisiä työkavereitakaan. Samalla mieli etsii syyllistä. Itsesyytökset ovat tavallisia.

Moni kokee irtisanomisen seurauksena erilaisia fyysisiä oireita, kuten pahoinvointia tai päänsärkyä. Koska keho on hälytystilassa, ruoka ei välttämättä maistu ja unettomuus vaivaa. Oireista ei kuitenkaan kannata ottaa lisäpaineita, sillä ne ovat tyypillisiä ja menevät ohi ajan myötä. Vaikka pahaa oloa tekisi mieli hoitaa päihteillä, niistä ei ole ainakaan pidempiaikaiseksi avuksi.

Lopulta uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtunut hyväksytään osaksi omaa elämäntarinaa eikä se enää hallitse tunne- ja ajatusmaailmaa. Ajatukset alkavat suuntautua luottavaisesti tulevaan.

Joskus ajatukset ja tunteet jäävät kuitenkin pidemmäksi ajaksi tapahtuneeseen. Niin kuin missä tahansa äkillisessä järkyttävässä tapahtumassa, apua kannattaa hakea, jos kokee, että omia psyykkisiä reaktioita on vaikea kestää, ne häiritsevät arkea tai olo ei ala ajan myötä helpottaa.

Joskus hyvin pienistä, yksittäisistäkin asioista – kuten siitä, ettei se lapun ojentaja vaivautunut edes katsomaan silmiin – muodostuu isoja asioita, jotka käsittelemättöminä saattavat vaivata pitkäänkin.

Teksti: Marjo Pennonen

Työterveyspsykologi, kirjailija Marjo Pennonen on koulutukseltaan psykologian tohtori ja kasvatustieteiden maisteri.

Alun lainaukset ovat Marjo Pennosen esikoiskirjasta ”Minä olen kuin Sinä” (Kirjokansi), joka ilmestyy elokuun lopulla. Kirja koostuu fiktiivisistä tarinoista, joissa ihmiset kohtaavat elämän eri haasteita ja murheita – niitä samoja, joilta työssä käyvätkään eivät välty. Tarinat nostavat esiin ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, joista työpaikoilla ei juuri puhuta, mutta joiden kanssa niin moni painii.

Facebook: Kirjailija Marjo Pennonen
Instagram: @marjo.pennonen

Lue lisää kriisin käsittelystä Suomen Mielenterveys ry:n sivulta Shokista uuteen alkuun.

Facebooktwitterlinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *