Psyykkinen haavoittuvuus työelämässä on lisääntynyt työnmurroksen myötä.

Työntekijän kokema työn vaatimusten ja vaikutusmahdollisuuksien välinen epäsuhta nousee analyyseissa esiin vahvana mielenterveyden häiriöiden syynä, kertoo tutkimusprofessori Marianna Virtanen Työterveyslaitoksesta.

Yhä useammassa työtehtävässä odotetaan sekä sosiaalista että emotionaalista panosta. Monissa ihmissuhdeammateissa, kuten sosiaalityöntekijöillä, kodinhoitajilla ja lääkäreillä, on kohonnut riski sairastua masennukseen.

Huolestuttavaa on, että masennusperäinen työkyvyttömyys on nuorten keskuudessa jatkanut kasvuaan, vaikka muissa ikäryhmissä kasvu on taittunut. Toisaalta nuoret työntekijät palaavat masennuksen jälkeen todennäköisemmin työhön kuin ikääntyneet.

Useista eri psyykkisistä ja fyysisistä sairauksista kärsiville työhön paluu on hankalaa. Suomalaisessa kuntatutkimuksessa yli 50-vuotiaista viidennes ei palannut vuoden kuluessa töihin masennuksesta johtuneen sairausloman jälkeen. Nuoremmista työntekijöistä yli 90 prosenttia palasi. Myös persoonallisuudeltaan tunnolliset palasivat keskimääräistä todennäköisemmin töihin.

Ikä ja sairaudet vaikuttavat työhön paluuseen, mutta myös työssä on paljon tekijöitä, joihin vaikuttamalla voidaan masennusriskiä todennäköisesti pienentää ja työhön paluuta helpottaa. Keinoja ovat muun muassa työtehtävien muokkaus ja työajan lyhentäminen.

Työterveyslaitoksen tiedotustilaisuus 11.4.2018