Ei pysty, osaa, uskalla tai halua – työkyvyttömyydellä on monenkirjava tausta

Facebooktwitterlinkedin

Pitkän myönteisen kehityksen jälkeen työkyvyttömyys on lähtenyt jälleen nousuun. Sekä Kelan sairauspäivärahapäivien että työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvanut huomattavasti.

Kasvu johtuu lähes pelkästään mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden lisääntymisestä. Syitä tähän on arvuuteltu, mutta täyttä totuutta tuskin tietää kukaan. Yhden syyn sijaan taustalla on todennäköisesti lukuisia eri tekijöitä työllisyystilanteen paranemisesta aktiivimalliin, terveydenhuollon diagnostiikasta hoitokäytäntöihin, työhön liittyvästä kiireestä ja epävarmuudesta aina heikoiksi jääviin yöuniin ja somen tuottamaan harhaiseen käsitykseen todellisuudesta.

Oli mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden taustalla mitä tahansa, verraten harvoin työkyvyttömyys johtuu puhtaasti sairaudesta. Paljon tavallisempaa on, että taustalla on myös muita tekijöitä.

OLEN KÄYTÄNNÖN SYISTÄ yksinkertaistanut näkökulmaa jakamalla työkyvyttömyyden taustalla olevat syyt neljään ryhmään: ei pysty, ei osaa, ei uskalla, ei halua. Yksittäisessä tapauksessa taustalla on usein elementtejä useasta ryhmästä, ellei jopa kaikista.

Sosiaalivakuutusjärjestelmämme lähtee siitä, että työkyvyttömyyden taustalla on oltava sairaus, vika tai vamma, jotta työkyvyttömyyden aikaista toimeentuloa voitaisiin tukea. Tämä pätee, oli kyse sitten oikeudesta sairauspäivärahaan tai työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Sairaudet ja vammat lasken ”ei pysty” -kategoriaan kuuluviksi. Sairaus saattaa viedä työkyvyn kokonaan, tai ainakin niin vähiin, ettei jää mahdollisuutta mielekkääseen työntekoon.

Huomattavan usein työkyvyttömyys ei kuitenkaan ole täydellistä, vaan työkykyä on sairaudesta huolimatta paljon jäljellä. Työelämässä ja sen ulkopuolella onkin samaan aikaan ihmisiä, joiden sairauksien vaikutus heidän työkykyynsä on objektiivisesti arvioiden kutakuinkin yhtä suuri.

MIKSI JOKU JATKAA TÖISSÄ tai palaa tekemään töitä, siinä missä toinen kokee työnteon olevan mahdotonta? Jotta tähän pääsisi käsiksi, on syytä katsoa nelikentän kolmeen muuhun kulmaan.

Kun työkyvyttömyyseläkehakemuksia käy läpi, nousevat varsin usein esille osaamiseen ja oppimiseen liittyvät ajatukset. Uudet työnteon välineet, usein tietokoneohjelmat, tuntuvat hankalilta ja vaikeilta oppia, eikä oppimiseen tunnu löytyvän aikaa. Kun työ on jatkuvasti hankalaa, hiipivät mieleen ajatukset poistua tukalasta tilanteesta työkyvyttömyyseläkkeelle, jos sairauksia on ehtinyt kertyä.

Jotta tältä asetelmalta vältyttäisiin, olisi tärkeää ylläpitää oppimisvalmiutta läpi työuran ja tietenkin myös raivata aikaa uusien työtapojen ja -välineiden käytön opettelulle. Työ ei saisi vain kuluttaa, vaan sen pitäisi myös kehittää tekijänsä osaamista.

Uskalluksen puute liittyy usein ajatuksiin siitä, että oma työmarkkina-arvo on päässyt laskemaan niin, ettei työn vaihtaminen enää onnistu. Niinpä työntekijä päätyy pitämään kiinni työstä, jossa hän ei enää viihdy tai joka on muuttunut niin, ettei sen tekeminen enää tunnu mielekkäältä tai omia arvoja vastaavalta. Kuka voisi olla uupumatta, jos kokee olevansa työnsä vanki?

Ammatillinen liikkumattomuus on todettu yhtä suureksi terveysriskiksi kuin fyysinenkin liikkumattomuus. Siksi olisikin tärkeää, että työssä kokee kehittyvänsä, joko säännöllisen tehtävien vaihtumisen tai työpaikan vaihtamisen muodossa. Työssä on mukavinta olla, kun siellä kokee olevansa vapaaehtoisesti. Juuri siksi monet töissä jatkavat eläkeläiset ovat usein niin onnellisia ja työhönsä tyytyväisiä.

HAASTAVINTA ON PÄÄSTÄ KIINNI nelikentän viimeiseen nurkkaan, niihin syihin, joiden vuoksi työntekijä ei halua palata työhönsä tai jatkaa työssä. Nämä ovat syitä, jotka saattaa olla vaikea tunnustaa edes itselleen, saatikka ulkopuoliselle urkkijalle, kuten esimiehelle tai työterveyslääkärille.

Haluttomuuden takana saattavat olla puhtaasti taloudelliset syyt, jos henkilö on laskenut työkyvyttömyyseläkkeen olevan niin hyvä, että sillä tulee omassa elämänvaiheessa riittävästi toimeen. Toisaalta taustalla saattaa olla kokemus siitä, että on tullut työssään epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tai että omaa työpanosta ei arvosteta.

Aina silloin tällöin eläkeajatusten takaa löytyy puolison eläkkeelle jääminen ja houkutus – tai jopa puolison vaatimus – jäädä kotiin hänen seurakseen.

Työkyvyttömyysajatusten vyyhti on monimutkainen ja usein melkoisessa solmussa. Sen selvittäminen vaatii kykyä esittää oikeat kysymykset ja riittävästi luottamusta, jotta kysymyksiin saa rehelliset vastaukset. Taitoa ja luottamusta tarvitaan myös työhön paluun tai työssä jatkamisen tukemisessa.

Nousevasta työkyvyttömyyskäyrästä päätellen meillä on tässä vielä tekemistä.

 

Kirjoittaja on ylilääkäri Jan Schugk työeläkevakuutusyhtiö Varmasta.

Kuva: Marjaana Malkamäki

Lue myös:

Horjuva mielenterveys ajaa työkyvyttömyyseläkkeelle ihmissuhdetyöstä

Kuormitus uhkaa hyvinvointia sote-alalla

 

Facebooktwitterlinkedin

4 kommenttia aiheesta "Ei pysty, osaa, uskalla tai halua – työkyvyttömyydellä on monenkirjava tausta"

  1. Työelämän vaativuus on kasvanut lähes kaikilla aloilla, myös joissain yrityksissä henkilöstöjohtaminen on surkeaa ja hipoo täyttä natsismia. Itse olen onnellisesti hyvässä työpaikassa

  2. Omassa työssäni mekaanisessa metsäteollisuudessa ( saha ) työ on niin fyysisesti kuormittavaa, että jaksaminen varttuneella iällä on koetuksella. Mielestäni eläke-ikää pitäisi suhteuttaa myös työn fyysiseen kuormittavuuteen. Eli mitä fyysisempi työ sen aikaisemmin eläkkeelle.

  3. Viides tekijä voisi olla ”Ei tiedä”. Ei tiedä työn vaatimuksista eikä siitä, mitä häneltä odotetaan. Vuorovaikutusongelma?

  4. Suuri ongelma mielenterveydelle ovat osaamattomat esimiehet jotka viittaavat kintaalla alaisilleen. Heiltä ei saa tukea asioissa jotka esimiehen vastuulla ovat. Uuden työntekijän perehdyttäminen on liian vähäistä. On opittava muutamassa tunnissa. Jos ei opi sinusta ei pidetä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *