Urheilija Liisa Lilja: ”Mieluummin överit kuin vajarit”

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kun Liisa Lilja oli 14-vuotias, häntä pidettiin koulussa turvallisuusriskinä: jalkansa luusyövälle menettänyt tyttö ei saanut osallistua hiihtokilpailuihin. Lilja suivaantui niin, että päätti ryhtyä urheilijaksi.

Liisa Liljan ura alkoi uimarina. Kun hän sai sponsorin tuella juoksujousen, hän vaihtoi triathloniin. Vuonna 2016 hän voitti EM-hopeaa ja sijoittui Rion paralympialaisissa neljänneksi. Paratriathloniin kuuluu 750 metriä uintia, 20 kilometriä pyöräilyä ja 5 kilometriä juoksua.
– Pyöräilyssä saa kokea vauhdin huumaa, mutta juoksu on paras laji. Siihen syntyy riippuvuus, joka muuttuu matkan varrella nautinnollisesti tuskaksi, Lilja sanoo.
– Odotan treenejä erittäin paljon. Urheilijalla on pikemmin tavoitteita kuin unelmia, ja motivaatio ruokkii tavoitteita. Nautin työstäni joka päivä ja matkasta siihen menestykseen, jota tavoittelen.
– Huippu-urheilu on kuin vuorikiipeilyä. Se vaatii valmisteluja, ja matka on pitkä. Vuoren huipulla ollaan kuitenkin vain pieni hetki. Työ on todella rankkaa, jos matkasta ei nauti. Urheilijan on pidettävä kiinni tavoitteistaan joskus hyvinkin itsekkäästi.
– Rakastan rutiineja, koska silloin ei tarvitse tehdä joka päivä uusia valintoja. Tiedän, mitä teen seuraavaksi ja miten etenen. Ilman rutiineja en voisi olla huippu-urheilija. Vedän mieluummin överit kuin vajarit.
Osaa Lilja rentoutuakin. Silloin hän opettelee ruoanlaittoa.

Teksti: Tiina Jäppinen/Vates-säätiö

Kuva: Jenny Salo

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *