Työsuojeluvalvontaa maapallon toisella laidalla

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Suomessa julkishallintoa moititaan usein tehottomaksi ja byrokraattiseksi. Itsestänikin on hetkittäin työsuojelutarkastajana tuntunut, että syytökset pitävät paikkansa. Esimerkiksi silloin, kun tuskailen työtapaturmatutkinnan prosessin monimutkaisuutta ja hitautta. Tai kun pohdin, miksi Suomessa ei vieläkään voi allekirjoittaa tarkastuskertomusta sähköisesti, vaan joudun postittamaan sen työnantajalle perinteisellä postilla.

Onneksi monet asiat näkee paremmin, kun niitä katsoo vähän kauempaa. Tai paljon kauempaa: itse kävin katsomassa asiaa maapallon toiselta puolelta. Olin puoli vuotta virkamiesvaihdossa Uuden-Seelannin työsuojeluviranomaisen palveluksessa WorkSafe New Zealandissa.

WorkSafe on toiminut neljä vuotta, ja paikallinen työturvallisuuslaki on vasta reilun vuoden ikäinen. Uudessa-Seelannissa työsuojeluvalvonta uudistettiin kokonaan tuhoisan, vuonna 2010 sattuneen, 29 henkeä vaatineen kaivosonnettomuuden jälkeen. Tuolloin ennakoivaa työsuojeluvalvontaa oli maassa vain vähän eikä tarkastajilla ollut korkean riskin toimialojen erityisosaamista. Isojen uudistusten jälkeen valvonta monessa mielessä vielä hakee toimintatapaansa. Työsarkaa riittää, sillä esimerkiksi työtapaturmissa kuoli vuonna 2016 Uudessa-Seelannissa jopa 59 ihmistä, kun Suomessa vastaava luku oli 20.

Virkamiesvaihdossa seurasin tarkastajien toimintaa hyvin läheltä ja kuljin heidän mukanaan tarkastuksilla. Samalla opin arvostamaan monia asioita suomalaisessa työsuojeluvalvonnassa. Kuten esimerkiksi valvontatietojärjestelmää, jonka ansiosta työpaikoille lähetettävät tarkastuskertomukset saa nopeasti tehtyä. Tarkastuskertomus on dokumentti, johon tarkastaja kirjaa työpaikalle annetut velvoitteet ja ne lainkohdat, joihin velvoitteet perustuvat. Valvontatietojärjestelmä tuottaa osan tekstistä automaattisesti, joten oikeita pykäliä ei tarvitse etsiä ja kirjoittaa itse joka kerta. Näin tarkastaja pystyy käyttämään suurimman osan ajastaan ydintehtäväänsä eli tarkastusten tekemiseen. Uudessa-Seelannissa raporttien kirjoittaminen vei paljon enemmän tarkastajan aikaa.

Suomessa tarkastajat keskittyvät yleensä vain tiettyihin toimialoihin ja siten myös tuntevat ne varsin hyvin. Se tekee valvonnastamme tasalaatuisempaa kuin Uudessa-Seelannissa, jossa yksi tarkastaja tekee tarkastuksia kaikille toimialoille. Valvonta on Suomessa myös kattavampaa: Uudessa-Seelannissa ei esimerkiksi – ainakaan vielä – valvota lainkaan psykososiaalista kuormitusta, mikä taas meillä on nostettu yhdeksi keskeisistä valvottavista asioista. Suomen työsuojeluviranomaisella on myös tehokkaat toimintatavat tapauksiin, joissa työnantaja ei velvoitteista huolimatta korjaa työpaikalla olevia puutteita. Tarvittaessa voimme turvautua jopa uhkasakkoon.

Pidin vaihtoni aikana lukuisia esityksiä Suomen työsuojeluvalvonnasta, ja tarjoamani tiedot ja vinkit otettiin suurella kiinnostuksella vastaan.

Onneksi sain myös paljon tuomisia kotimaan työsuojeluviranomaiselle, sillä joissakin asioissa uusiseelantilaiset pärjäsivät meitä paremmin. Kuten esimerkiksi tunnettuudessa: Uudessa-Seelannissa suurin osa ihmisistä tiesi työsuojeluviranomaisen nimeltä. Viraston ytimekäs nimi WorkSafe toki jääkin paremmin mieleen kuin tämä meidän ”Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue”. Kentällä liikkuvat tarkastajat tunnistettiin autoista, joissa on iso WorkSafen logo.

Tunnettuutta lisäsi myös se, että tarkastajilla oli voimakas ohjaava rooli, ja he pitivät paljon esityksiä ja seminaareja eri toimialoille työturvallisuudesta ja uuden työsuojelulainsäädännön vaatimuksista. Valvonta sai mediahuomiota enemmän kuin meillä Suomessa. Tunnettuuden johdosta virasto sai paljon työturvallisuuspuutteisiin liittyviä vihjeitä. Samalla siihen kohdistui voimakkaita odotuksia, millaisia työpaikkoja ja asioita sen tulisi valvoa.

Näkisin mielelläni, että jonakin päivänä työsuojeluviranomainen olisi Suomessa yhtä tunnettu: että kaikki työntekijät ja työnantajat tuntisivat Tyosuojelu.fi-verkkopalvelun ja osaisivat tarvittaessa soittaa työsuojeluviranomaisen puhelinneuvontaan.

Myös tiedonkulussa uusiseelantilaiset päihittivät meidät: WorkSafe sai kaikki työtapaturmat tietoonsa välittömästi tapaturman jälkeen. Näin valvontaa oli helppo kohdistaa nopeasti työpaikkoihin, joissa oli puutteita. Suomessa työsuojeluviranomainen saa tietoonsa vain meille ilmoitetut vakavat tapaturmat. Meille ei toimiteta kootusti työpaikkakohtaisia tapaturmatilastoja. Jos haluamme saada tapaturmatilastot käyttöömme, meidän tulee pyytää niitä erikseen kultakin työpaikalta.

Eli kehitettävää löytyy puolin ja toisin, ja onneksi kehittämistyötä myös tehdään aktiivisesti. Meillä Suomessa seuraava iso muutos on edessä jo vuonna 2020, kun uuden Luova-viraston myötä viisi alueellista työsuojeluviranomaista yhdistyy yhdeksi valtakunnalliseksi työsuojeluviranomaiseksi. Kiinnostavaa on nähdä, miten muutos vaikuttaa työsuojeluvalvonnan arkeen. Ainakin uskon, että jatkossa valvonnan kehittäminen on entistä helpompaa ja nopeampaa, kun päätöksistä ei tarvitse enää neuvotella viiden itsenäisen työsuojeluviranomaisen kesken.

Teksti: Sami Kajander

Sami Kajander työskentelee teollisuuden alan työsuojelutarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa eli alueellisessa työsuojeluviranomaisessa.

Kuvassa: Työsuojelutarkastaja Sami Kajander asettaa perunan- ja sipulinlajittelijan käyttökieltoon uusiseelantilaisella maatilalla.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

4 kommenttia aiheesta "Työsuojeluvalvontaa maapallon toisella laidalla"

  1. Hienoa, juuri tuollaista vertailua tarvitaan puolin ja toisin.

    Voisikohan Luovasta tai oikeastaan järjestelmän aiheuttamista muutoksista tiedottaa, niin pian kuin mahdollista, kun tiedotettavaa on? Vuosi 2020 on kohta käsillä. Esimerkiksi suuret yritykset, valtiohallinnon osat ja monet muut toivovat, että saisivat samanlaisen kohtelun eri puolilla Suomea. En tarkoita, että kohtelu on epätasa-arvoista tänäänkään, mutta tietyn alueen resurssien kokoamisella on mahdollisuus parantaa osaamista ja sen kautta vuorovaikutusta tarkastajien ja asiakkaiden välillä.
    Toinen toive on, ettei pieniä ja mikroyrityksiä unohdeta ainakaan nykyistä enempää.

    1. Kiitos, Rauno, kommentista! Seuraavassa TTT-lehdessä 1/2018 sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston uusi osastopäällikkö Raimo Antila vastaa kysymyksiin. Kysytään silloin myös Luova-virastosta, mitä siitä on silloin kerrottavissa. TTT-lehti 1/2018 ilmestyy 31. tammikuuta. Ystävällisin terveisin Merja Karjalainen / TTT-lehti

  2. Kiitos palautteesta! Välitän toiveesi eteenpäin täällä työsuojeluhallinnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *