Seksuaalinen häirintä satuttaa

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

– Mitäs meidän Kerttulille kuuluu? Ässä oli pehmeä ja hymy kova.
Sanoin varovasti, että ihan hyvää.
Hän ojensi kätensä lantioni korkeudelle kämmen ylöspäin ja nosti vähän keskisormeaan niin, että se näytti tunkeutuvan näkymättömän naisen sisään.
– Kuule, tulepas tänne, niin parannetaan sultakin ne voivottelujen aiheet. Masennusta muka. Ei taida olla kuin munan puutetta.

 

  • Ote on oululaisen lukion äidinkielen opettajan ja kirjailijan Katri Rauanjoen kirjasta Jonain keväänä herään, (Atena 2016).

– Kirjassa kuvattu kohtaus on yhdis­telmä tilanteita, jotka olen oikeasti kokenut, Katri Rauanjoki kertoo.

Katri Rauanjoki koki seksuaalista ahdistelua koulussa, jossa hän työskenteli vuosia sitten määräaikaisena opettajana. Ahdistelija oli hänen silloinen esimiehensä, koulun rehtori. Rauanjoen haastattelu luettavissa painetusta Työ Terveys Turvallisuus -lehdestä 2/2017.

 

Seksuaalinen häirintä pitää tunnistaa ja kirjata

– Seksuaalinen häirintä voi olla esimerkiksi sanoja, koskettelua, katseita tai seksuaalisesti värittyneitä sähköposteja, sanoo Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian dosentti Kaisa Kauppinen.

Tasa-arvolaissa on määritelty erikseen sukupuoleen perustuva häirintä. Se on sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista mutta loukkaa henkistä tai fyysistä koskemattomuutta.

Seksuaalinen ahdistelu lisättiin rikoslakiin vuonna 2014. Rikoslain perusteella on sittemmin annettu muutamia tuomioita seksuaalisesta ahdistelusta. Työturvallisuuslaissa ei suoraan puhuta seksuaalisesta häirinnästä, mutta 28. pykälässä todetaan, että työnantajan on ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi, jos työntekijää häiritään tai kohdellaan epäasiallisesti.

Jos häiritsijä on esimies, kuten Katri Rauanjoen tapauksessa, asiaa voi olla hankala viedä eteenpäin.

– Kouluyhteisössä häiritsijöinä saattavat olla myös vanhemmat oppilaat tai oppilaiden vanhemmat, Kaisa Kauppinen huomauttaa.

Jos ahdistelijana on esimies, Kauppinen kehottaa ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon ja tarvittaessa työsuojelupiiriin. – Suurissa työpaikoissa on usein myös työhyvinvointi- ja tasa-arvosuunnitelmat, joista voi tarkistaa, mitä tehdä, jos on tullut ahdistelluksi. Myös omaan ammattiliittoon voi olla yhteydessä, hän neuvoo.

Kauppisen mukaan seksuaalinen häirintä tulisi käsitellä mahdollisimman suoraan.

– Tärkeintä on, että asiaan liittyvästä salamyhkäisyydestä päästäisiin eroon. Asioista pitää pystyä puhumaan: mitä tapahtui ja miltä se tuntui toisesta osapuolesta. Myös syytetyn täytyy saada tietää, mistä häntä tarkalleen ottaen syytetään.

Kauppinen tähdentää, että häirintää kokeneen pitää ottaa asia esille häiritsijän kanssa omalta kannaltaan tavalla tai toisella. Jos siitä ei ole apua, asia etenee työsuojeluorganisaation tai työterveyshuollon kautta.

– Silloin on tärkeää, että kaikki keskustelut kirjataan ja kummankin osapuolen kannat käyvät ilmi. Asiakirjojen pitää olla molempien hyväksymiä.

Niukasti tutkimustietoa

Viime vuosina seksuaalista häirintää on tutkittu suomalaisilla työpaikoilla melko vähän. Kauppinen kertoo, että Euroopassa häirintää on kokenut tutkimusten mukaan 1–2 prosenttia työssä käyvistä.

– Se voi tuntua pieneltä prosentilta, mutta työntekijöiden määräksi muutettuna se on aika paljon, Kauppinen sanoo.

– Asiaa ei voi muutenkaan vähätellä lukujen valossa, sillä se on työilmapiiriä heikentävä ongelma ahdistellun kannalta ja laajemminkin.

Suomessa seksuaalista häirintää on sivuttu sosiaali- ja terveysministeriön Tasa-arvobarometrissä viimeksi vuonna 2012 sekä Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa -katsauksessa. Vuoden 2009 katsauksessa viimeksi kuluneen vuoden aikana seksuaalista häirintää kertoi kokeneensa 3 prosenttia työssä käyvistä naisista ja 1 prosentti miehistä: noin 31 000 naista ja 12 000 miestä.

Vuoden 2012 Tasa-arvobarometrin mukaan noin joka kolmas naisista ja joka kuudes miehistä oli kokenut seksuaalista häirintää.

Palvelualoilla yllättävän yleistä

Palvelualojen ammattiliitto PAM teetti kyselyn seksuaalisesta häirinnästä vuonna 2015.
– Palvelualojen työntekijät ovat erityisen alttiita häirinnälle, sillä heidän työnsä painottuu iltoihin ja viikonloppuihin ja siihen liittyy usein alkoholitarjoilua, Kauppinen toteaa.

Kyselyyn vastasi 580 ammattiliiton jäsentä. Tulosten mukaan 45 prosenttia palvelualoilla työskentelevistä naisista ja 16 prosenttia miehistä oli kokenut seksuaalista häirintää, jossa ahdistelijana oli ollut asiakas.

Ammattien välillä oli selviä eroja: baarityöntekijöistä peräti 82 prosenttia ja parturi-kampaamoalan työntekijöistä 56 prosenttia oli joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Yleisimmin seksuaalinen häirintä oli ollut sanallista, mutta tarjoilijoita kosketeltiin muita enemmän.
Ahdistelija on yleensä mies ja ahdisteltava nainen, mutta miehetkin kohtaavat epäasiallista käytöstä. Ahdistelija voi myös olla samaa sukupuolta, mutta se on harvinaisempaa.

Vastaajista 53 prosenttia ei pitänyt seksuaalista häirintää loukkaavana, mikä hämmästytti kyselyn teettäjiä. PAM-liitto painottaakin kyselyn tulosten yhteydessä, että millään alalla ei tarvitse sietää epäasiallista käytöstä tai seksuaalista häirintää. Kaisa Kauppinen on samoilla linjoilla:

– Häirintää ei voi hyväksyä missään työssä. Työpaikan pitää pyrkiä luomaan ilmapiiri, jossa asiakkaatkin käyttäytyvät kunnolla. Hyvällä työpaikalla ei ole häirintää.

 

Lisää aiheesta:
www.tyosuojelu.fi/tyoolot/epaasiallinen-kohtelu
Professori Seppo Koskinen: Seksuaalinen häirintä päättämisperusteena (vapaa verkkoartikkeli)
”Monesti kaupan päälle pyydetään suukkoa.” Seksuaalinen häirintä palvelualoilla -kyselyn tuloksia PAMin tiedotteessa 3.6.201

Teksti: Kaisa Into

Kuva: Thinkstockphotos

Juttu on julkaistu osana suurempaa seksuaalista häirintää työpaikalla käsittelevää kokonaisuutta Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 2/2017.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *