Rakennusalalle lisää koulutusta ja kaverista välittämistä

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin
  • Sirpa Erkkilä-Häkkisen väitöskirja Rakentamisen työturvallisuuteen suhtautuminen toimijoiden kokemuksena tarkastettiin Oulun yliopistossa joulukuussa 2016. Tekniikan tohtori Erkkilä-Häkkinen on alun perin rakennusinsinööri ja kasvatustieteen maisteri. Hän on toiminut opettajana sekä pientalotyömailla suunnittelijana ja työmaanjohtajana. Seuraava tutkimus liittyy Pohjois-Suomen turvapuistoon.

Ovatko rakennustyömaat jakautumassa kahteen: niihin, joilla työturvallisuus on kunnossa, ja niihin, joilla ei ole, Sirpa Erkkilä-Häkkinen?
Siltä näyttää. Asiat ovat pääsääntöisesti kunnossa niissä yrityksissä, joissa on resursseja huolehtia työturvallisuudesta. Pienemmissä yrityksissä ei ole välttämättä tietoa eikä taitoa. Kahtiajakoa on myös koulutettujen ja kouluttamattomien välillä. Koulutus lisää ymmärrystä ja myönteistä suhtautumista.
Yleensä pientalotyömailla toimitaan pienemmässä mittakaavassa ja valvontaakin on siellä isoja vähemmän. Me, alan toimijat, emme myöskään mielellämme puutu toisten virheisiin tai puutteisiin.

Miten työmaiden turvallisuusvastuut saadaan selkeiksi? Miten luodaan kollektiivista vastuuta, jossa ollaan kiinnostuneita sekä omasta että työkaverin turvallisuudesta?
Vastuuta tulee jakaa ja virheisiin puuttumiseen pitää suhtautua nykyistä vakavammin. Jos ei puututa, se on laiminlyönti, jonka tulisi olla tuomittavaa.
Meidän pitäisi saada rakennettua ajatusmaailma, että puuttuminen on toisesta välittämistä. Tähän sopivat kampanjat, joita tieturvallisuus on tehnyt onnistuneesti, esimerkiksi: ”Sinä teet suojatien!”
Koulutus, koulutus ja koulutus – sen kautta suhtautumista saadaan muuttumaan. Rakennusalalle tulee saada laajat pätevyysvaatimukset.

Vaikuttavatko vierasmaalainen työvoima, alihankinta ja keikkatyöt työturvallisuuteen?
Oman tutkimukseni mukaan vaikuttavat. Ulkomaalaisilla työntekijöillä ei ole tietoa, eikä heiltä kuulemma vaaditakaan samanlaista työturvallisuutta kuin suomalaisilta. Nyt ulkomaalaisen työvoiman määrä rakennustyömaillamme on vähentynyt. Olisiko työturvallisuuteen suhtautumisella vaikutusta asiaan?

Mitä tekisit, jos voisit muuttaa nykytilannetta?
Lisäisin koulutusta, puuttumista ja välittämistä. Selkeä puuttumattomuus tulee karsia työmailta pois.
Ymmärryksen lisäämisellä saadaan paljon aikaiseksi. Se vaatii keppiä ja porkkanaa. Se vaatii tavoitteellista koulutusta. Esimerkiksi Työturvallisuuskorttikoulutus tulee muuttaa tavoitteelliseksi ja muodollisemmaksi. Ketään ei auta, jos viiden vuoden välein käydään vastentahtoisesti istumassa kurssi, josta ei koeta olevan mitään hyötyä.
Työntekijät kaipaavat säännöllisiä lyhyitä perehdytyksiä työn ohessa. He kaipaavat työmaille toimijoita, jotka neuvovat ja opastavat ja myös puuttuvat. Kokemuskouluttajat tai -asiantuntijat on hyvä saada mukaan koulutuksiin ja perehdytyksiin.

 

Rakentamisen päätoimialalla vuonna 2014 sattui 15 000 korvattua työpaikkatapaturmaa. (TVK:n analyyseja 4/2016.)

 

TEKSTI: Merja Karjalainen

KUVA: Maarit Manninen/TTHA Työturvallisuuden harjoitusalue, Kuopio.

Kuva on Kuopioon rakennettavalta Työturvallisuuden harjoitusalueelta. Siellä opiskellaan muun muassa, miten toimitaan, kun putoamissuojaimet pelastavat työkaverin. Tässä harjoitusvälineenä on nukke.

Suomessa on ennestään kaksi muuta turvapuistoa: Rudus Oy:n rakennusalan turvapuisto Espoossa ja Pohjois-Suomen turvapuisto Oulussa.

 

Teksti on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 1/2017.

Lue lisäksi TTT-lehden blogi rakentamisen työturvallisuudesta: Sanna Sinkkilä: Selviääkö rakennustyömaalta hengissä?

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *