Marjasisko Hirvonen, 43, oli ollut silloisessa työpaikassaan kahdeksan vuotta, kun kiusaaminen alkoi. Sitä jatkui neljä vuotta.
Ensimmäiset epäasialliset kommentit Hirvonen sivuutti. Hän ajatteli, että työkaverilla oli varmaankin huono päivä.
– Minun kohdallani kiusaaminen oli ennen kaikkea eristämistä mutta myös ammattitaidon vähättelyä. Minua kohdeltiin kuin ilmaa, ja jos kysyin jotakin, minulle vastattiin töykeästi tai ei vastattu mitään, nykyisin yrittäjänä työskentelevä Hirvonen kertoo.
Painostus vie voimat
Hirvonen oli suorittanut työn ohella muun muassa esimiestason erikoisammattitutkinnon, mutta häntä moitittiin epäpäteväksi. Hän koki,että työn hoitaminen kävi käytännössä mahdottomaksi. Hirvonen alkoi aavistella, että hänet haluttiin savustaa ulos työpaikasta.
Keho alkoi oireilla: sydän hakkasi, kämmenet hikosivat ja tuntui, että jalat eivät kanna. Kun kiusaamista oli jatkunut puoli vuotta, Hirvonen otti yhteyttä työterveyshuoltoon.
Työterveyshuollossa määrättiin muutama päivä sairauslomaa. Työterveyshoitaja kuvaili myöhemmin, että Hirvonen tuli paikalle kuin valtavan surun uuvuttamana. Kuvaus on Hirvosen mielestä osuva: hän kulki kuin sumussa.
Tauko toi välttämättömän huojennuksen. Keho oli ollut kuukausien ajan hälytystilassa, eikä ajatus enää kulkenut.
Tilanne työpaikalla ei muuttunut, mutta sairausloman jälkeen Hirvonen jaksoi sinnitellä jonkin aikaa.
– Kun voimat taas loppuivat, menin uudelleen työterveyshuoltoon ja sain muutaman päivän sairausloman. Jossakin vaiheessa ehdotettiin ryhmäpalaveria, ja sellainen järjestettiin. Palaverissa tilanne kärjistyi niin, että minusta alettiin kertoa suoranaisia valheita.
Työpäivä vailla loppua
Hirvonen otti yhteyttä myös työsuojeluvaltuutettuun, työsuojelupiiriin ja omaan ammattiliittoonsa. Asia ei kuitenkaan edennyt: kiusaamisella ei ollut todistajia, joten poliisitutkintaa ei voitu käynnistää.
– Miten minulla olisi voinut olla todistajia? Tein työtäni yksin omassa toimipisteessäni. Aloin hahmottaa kiusaajien keinoja. Kiusattu halutaan hiljentää, ja hänet eristetään niin, että hän ei pysty kommunikoimaan. Ei kukaan kestä sellaista, Hirvonen toteaa.
Kuluttavinta oli tunne voimien ehtymisestä. Kaikki oljenkorret oli käytetty, eikä Hirvonen ollut enää varma, selviääkö seuraavasta työpäivästä.
– Kiusatun työpäivä ei pääty koskaan. Seuraavana päivänä on taas mentävä työpaikalle, joten tilanne on koko ajan mielessä. Pystyin vain miettimään, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kestänkö enää. Lyhyiden sairauslomien jälkeen odotin toiveikkaana viikon tai kaksi, mutta kukaan ei puuttunut kiusaamiseen.
Oireet eivät ole ongelman ydin
Lopulta Hirvoselle sanottiin työterveyshuollossa, että hänelle ei voida enää myöntää sairauslomia, koska työterveyshuollon on ajateltava työnantajaa. Hänelle oli jo ehdotettu irtisanoutumista useita kertoja.
– En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt uhrata vakituinen työpaikkani ja toimeentuloni, jotta kiusaajat olisivat voineet jatkaa entiseen tapaansa.
Myös masennuslääkkeitä tarjottiin, mutta Hirvonen ei pitänyt niitä ratkaisuna. Hän ei ollut masentunut eikä hakenut apua masennukseen.
– Minulle sanottiin, että oloni ei olisi enää huono, jos alkaisin käyttää lääkkeitä. Pystyisin tekemään työtäni kiusaamisesta huolimatta. En ymmärtänyt, miksi minun olisi pitänyt turruttaa tunteeni ja toimia kuin ohjelmoituna.
– Miksi kiusaamisesta tehdään kiusatun ongelma? Tuntui, että minun olisi vain pitänyt pystyä jatkamaan jollakin tavalla työntekijänä. Ihmisenä minulla ei ollut niin väliä.
Keho oli kuin kivettynyt
Työterveyshuollossa asiaa hoiti eri käyntikerroilla eri lääkäri. Yksi lääkäreistä passitti Hirvosen kokeisiin. Niissä todettiin, että verenpaine huiteli kahdessasadassa ja kehon rautavarasto oli vähissä.
Myöhemmin Hirvosella todettiin anemia, ja hän sai myös keuhkokuumeen.
– Lääkäri hämmästeli verenpainetta ja kysyi, eikö minua huipannut. Olin vuosia jatkuneen kiusaamisen jäljiltä jo niin turtana, etten enää erottanut yksittäisiä oireita. Toimin kuin robotti, yritin hoitaa hommani ja hikoilin pelosta. Toivoin vain, että joku näkisi tilanteen ja lopettaisi kiusaamisen.
Lopulta kehon varoitusmerkit yltyivät niin voimakkaiksi, että Hirvonen havahtui. Häntä alkoi oksettaa työpaikalla ja hänestä tuntui, ettei hän pysy enää pystyssä. Hän meni naistenhuoneeseen, piti molemmista seinistä kiinni, yökkäsi tyhjää ja pelkäsi menettävänsä tajuntansa. Hän tajusi, että tilanne siinä työpaikassa ei tulisi muuttumaan.
Painajainen päättyy
Hirvonen kiittää miestään tuesta. Kiusatuksi joutuminen vei Hirvosen kaiken energian, mutta mies jaksoi aina kuunnella.
– Muistan, kuinka hän sanoi minulle saunan löylyissä, että yritä rentoutua. Tilanne oli tuolloin pahimmillaan. En pystynyt rentoutumaan, enkä jaksanut tehdä mitään työpäivän jälkeen, vaikka olisin halunnut. Tajusin, että elämässä pitäisi olla muutakin, Hirvonen kertoo.
– Sain mieheltäni kortin, jossa luki, että mikään ei kestä ikuisesti. Eivät edes vaikeudet.
Kiusaaminen loppui, kun Hirvonen sai uuden työpaikan. Sittemmin hän on perustanut miehensä kanssa oman koulutusyrityksen.
Hirvonen kertoo, että hän alkoi herätä kuin unesta noin puolen vuoden kuluttua työpaikan vaihdoksesta. Hän hahmotti, miten räikeää epäoikeudenmukaisuutta hän oli joutunut kestämään, mutta ymmärsi myös, että elämä oli alkanut uudelleen.
– Yrittäjälläkin pyörivät usein työasiat mielessä työpäivän jälkeen, mutta eivät ne aiheuta samanlaista painetta kuin tilanne, joka toistuu päivästä toiseen ja josta ei pääse pois. Yrittäminen on oma valinta.
Kiusaaminen kielletty!
Joka päivä yli 100 000 suomalaista joutuu työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Töissä liki joka toinen on havainnut kiusaamista. Herätys! Epäasialliseen toimintaan puuttuminen on jokaisen asia.
KIUSAAMINEN ON jatkuvaa ja järjestelmällistä kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista ja mitätöintiä. Se voi saada monenlaisia muotoja: rajana lienee vain mielikuvitus.
Työssä kiusaaminen voi tarkoittaa kohtuuttoman työmäärän tai kohtuuttomien aikataulujen järjestämistä jollekulle työyhteisön jäsenelle.
Se voi näkyä kyttäämisenä eli jonkun työnteon ylimitoitettuna seuraamisena. Toisaalta se voi tarkoittaa fyysistä tai psyykkistä eristämistä.
Se voi olla tiedonkulun ulkopuolelle sulkemista ja työhön liittyvien kokousten pitämistä niin, että joku ”unohtuu” kutsumatta.
Se voi näyttäytyä välinpitämättömyytenä tai ylimielisyytenä: mielipiteiden mitätöintinä ja jopa koko ihmisen ohittamisena.
Se voi tarkoittaa epätasa-arvoista kohtelua, kun työpaikalla jaetaan jotain periaatteessa kaikille kuuluvaa: etuuksia, palkkioita, koulutusmahdollisuuksia, ehkä jopa työsuhteeseen liittyviä normaaleja oikeuksia. Se voi ilmetä myös aiempien työtehtävien katoamisena tai radikaalina muuttumisena – esimerkiksi siirtona aiempaa vaatimattomampiin tehtäviin.
Kiusaaminen voi olla sanallista loukkaamista, naurunalaiseksi tekemistä tai perättömien puheiden levittämistä. Se voi olla pelottelua tai työn tulosten aiheetonta arvostelua.
Kiusaaja voi olla työkaveri tai esimies – tai toistuvasti epäasiallisesti käyttäytyvä asiakas.
TOISAALTA KIUSAAMISTA EI OLE työpaikan tai organisaation ongelmien käsittely, vaikka se voi jostakusta tuntua epämiellyttävältä.
Kiusaamista ei myöskään ole se, että asioista ja tulkinnoista ollaan eri mieltä – vaikka sekin voi tuntua jostakusta keljulta.
Myös työnteon tuloksia on voitava seurata ja tarvittaessa on selvitettävä, miksi työt eivät ehkä suju asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
Työtehtäviäkin voidaan muuttaa tai turvautua kurinpidollisiin toimenpiteisiin, kun perustelut ovat pätevät ja työntekijän kanssa ensin keskustellaan asiasta.
JOULUKUUSSA 2016 PÄÄTTYNEEN Työterveyslaitoksen Kohti sopuisaa työyhteisöä -hankkeen tavoitteena oli auttaa työyhteisöjä luomaan kulttuuria, jossa ei hyväksytä epäasiallista käytöstä eikä kiusaamista. Hankkeessa laadittiin muun muassa ohjeet nollatoleranssin saavuttamiseksi.
- Kiusaamisen riskien tunnistaminen.
Ensin pitää selvittää, millaiset piirteet ja toimintatavat ovat yhteydessä kiusaamisen ilmenemiseen, sen puheeksi ottamiseen ja siihen puuttumiseen.
Kiusaamista ilmenee usein työpaikoissa, joissa on työn tekemiseen ja työyhteisön toimintaan liittyviä ongelmia, kuten huonoa tiedonkulkua, jatkuvaa aikapainetta, epävarmuutta ja suuria muutoksia.
- Epäasiallisen kohtelun tunnistaminen.
Seuraavaksi tunnistetaan kiusaaminen ja myönnetään ongelman olemassaolo. Epäasiallista kohtelua ovat esimerkiksi selän takana puhuminen, supattelu, ulkopuolelle jättäminen, tiedon panttaaminen, vähättely ja tiuskiminen sekä loukkaavat eleet, ilmeet ja viestit. - Koetun ja havaitun epäasiallisen kohtelun puheeksi ottaminen.
Epäasiallista kohtelua kokevia ja sitä työyhteisössään havaitsevia pitää rohkaista ottamaan asia puheeksi ja ilmoittamaan siitä myös esimiehelle. - Esimiehen vastuu selvittää asia. Esimiehen on puututtava epäasialliseen kohteluun ja vastuuttomaan työkäyttäytymiseen.
- Työpaikan käytäntöjen ja ajattelutapojen muuttaminen. Käytäntöjä on tarpeen tutkailla ja muuttaa niitä tarvittaessa. Kohti sopuisaa työyhteisöä -hankkeen ryhmähaastatteluissa kävi ilmi, että monella työpaikalla sekä esimiehet että työntekijät sallivat epäasiallisen käyttäytymisen ja selittelevät sitä: hän nyt vain on sen tyylinen ihminen.
- Myönteisen ja vastuullisen käyttäytymisen tukeminen.
Vastuullinen työkäyttäytyminen tarkoittaa esimerkiksi muiden auttamista ja neuvomista tarvittaessa, kaikkien tervehtimistä, myönteisen ja rakentavan palautteen antamista suoraan asianosaiselle, oman toimintatavan arviointia, työtehtävien hoitamista ja vastuun ottamista.
LÄHTEENÄ JA LISÄÄ AIHEESTA
Kohti sopuisaa työyhteisöä – Epäasiallisen kohtelun nollatoleranssin vahvistaminen työpaikalla
www.ttl.fi > Toimiva työyhteisö > Työpaikkakiusaaminen
Jo riittää – Irti kiusaamisesta ja kiusaajista. Satu Kaski ja Vesa Nevalainen. (Kirjapaja, 2017.)
Juttukokonaisuus on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 1/2017.<
Kaikkia meitä kiusataan jossain elämän vaiheessa, päiväkodissa. koulussa, työssä. Asia on niin että jos et ole tervetullut joukkoon poistu siitä, niin sinua ei kiusata, jos ehdoin tahdoin haluat altisstua kiusaamiseen siihen saat varnasti apuja. Kaikki erilaiset ovat kiusattuja, kauniit, viisaat, menestyjät, jos et halua olla tavis ole sitten kiusattu ja kestä se oma erilaisuutesi ja ole omaitsesi. Pullukat, änkyttäjät olivat ennen ne erilaiset joita kiusattiin. Nyt menestyjät kauniit, notkeat, viisaat ja rohkeat ovat kiusattuja. Eikö muka ole muita ongelmia maailmassa on ja isoja onkin. Siis eikö sivuuteta koko kiusaus se on saanut aivan liikaa huomiota ja vie tärkeiltä asioilta tilaa. Mitä sanoa kiusatulle, anna olla kliusaajat ovat taviksia, huonon itsetunnon omaavia, rajoittuneita, kateellisia. Miksi antaisimme sellaisille vallan. Kaikki kiusatut pärjää samoin kuin muut, ei saa uhriutua. Ajatelkaa maahanmuuttajia, miten heitä syrjitään ja kiusataan älkää olko niin narsisteja kyllä kiusaamisen kestää se on haaste juuri itselle ja kasvamiselle. nimimerkki kiusattu
Mua on kiusattu sekä koulussa että nyt töissä. Mutta kukaan ei viitsi puuttua siihen, ei edes esimies. Se alkaa jo kyllästyttämään, että juuri mun on vaihdettava työpaikkaa, kun kiusaaja on se, jonka on lähdettävä ! Kiusaamista on myös tuijottelu. Vastaaminen siis. Se kiusaaja yleensä itse eristää mut, ja kiroilee, huutaa, sekoaa…..sellainen prinsessan paapominen ärsyttää !! Kenelle tästä pitää ilmoittaa, että ne. ohjaajat ranksisisivat sitä, eivätkä palkitse sitä mitenkään ? Ne ohjaajat eivät ole ammattilaisia, vaan kaikki ne on joitakin ihmeen lähihoitajia. Ei ne osaa reagoida oikein kiusaamiseen. Tätä kiusaamista on jatkunut jo ainakin 4 vuotta sama ihminen. Eikä se tunnu loppuvan koskaan.
Esimiehen ego ei kestä paremmin koulutettua alaista. Siispä tältä pitää poistaa palveluslisät ja kyseenalaistaa tutkinto. Mikäli tämä ei riitä, niin toimivia työvälineitä ei anneta. Jos vielä sittenkin alainen sitkeästi jatkaa työtään (ostettuaan työvälineet itse palkastaan), kutsuu esimies varhaisen tuen (VaTu) keskusteluun.
Työntekijä ei ole ollut päivääkään sairauslomalla. Ei myöhästele töistä. Ei käytä päihteitä ja henkilökohtainen hygienia on kunnossa.
Onneksi on ay-liitto & ts-organisaatio.